tiistai 24. syyskuuta 2013

kylmä ilman sua

Musta tuntuu,että voisin kirjottaa tällasia postauksia miljoonia. Mä en tiedä miten päin olisin. Makasin eilen melkein koko päivän sängyssä, välillä itkin ja välillä vaan tuijotin kattoon tuntematta mitään. Pahinta on just se kun on täysin turta olo ja vihaa itseään, koska tuntee itsensä niin itsekkääksi. Ja kuitenkin mä rakastan sua niin paljon ja mä haluaisin olla sun lähellä just nyt. En vaan tajua enkä usko, etten voi enää koskaan tehdä sitä. En voi enää koskaan syödä sun kanssa maailman parasta marjarahkaa, muistella riparia, hypätä järveen vaatteet päällä tai vaan nauttia hiljaisuudesta.Sä olit ensimmäinen ja ainoa ihminen, jolle pystyin kertomaan kaiken. Mä olin niin onnellinen, että oli kerrankin joku, joka ymmärsi mua ihan täysin.Tiedän, etten koskaan tuu löytään ketään sun kaltasta. Sä olit oikeesti sielunsisko sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja oot vieläkin. Muistan kun aina naurettiin sille, miten samanlaisia ollaan. Mä pelkään, että unohdan miltä sun ääni kuulostaa ja miltä sä tuoksut. Viimesin viesti minkä lähetin sulle oli: "en oo pessy tota vaaleenpunasta hupparia sen jälkeen kun tulin teiltä, koska se tuoksuu ihan sulta  ikävä" Nyt mulla on se huppari päällä ja mua harmittaa ihan älyttömästi, että se on pesty. Kumpa sä olisit tajunnut miten paljon susta välitetään. Sä oot ainutlaatuinen, eikä kukaan koskaan voi viedä sun paikkaa mun sydämestä. 


IMG_3930
IMG_4001
IMG_3874
IMG_3717
IMG_3530

Kiitos ihanista kommenteista 

maanantai 23. syyskuuta 2013

miks kaikki kaunis katoaa?

Sä saat mut aina täysin sanattomaks. Sun kauneutes, sun hymys. Se että sä aina ymmärsit paremmin kun kukaan muu. Paremmin kun mä itse. Nyt mä oon sanattomampi kun koskaan. Kuuntelen meidän yhteistä soittolistaa ja mun sydän on täynnä tuskaa. Katson kuvia susta ja muistelen meidän viimeistä tapaamista. Halasit mua ja lupasit tulla pian meille kylään. Sitä sä et ikinä ehtinyt tehdä. Mä kerroin sulle kuinka tärkeä oot mulle ja sä vastasit samoin. Me suunniteltiin kuinka lähdettäis yhdessä ulkomaille pakoon marraskuun pimeyttä. Nyt sä lähdit ilman mua ja jätit mut tänne miettimään miksi. Sä sait mut itkemään ilosta vaan läsnäolollas. Nyt mä itken surusta, koska sua ei oo enää täällä. Olit mun puuttuva palanen ja nyt mä tunnen itseni niin vajaaksi, tyhjäksi. Vaikka me nähtiin niin harvoin, tiesin että voisin aina soittaa sulle jos tapahtuis jotain. Mä toivon, että sä olisit soittanut mulle. Ja kertonut miten paha olo sulla on. Sillon mä olisin ottanut ensimmäisen junan sun luo ja sanonut, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Nyt mä en voi tehdä enää mitään. Ja se särkee mun sydämen. Mä haluaisin vielä kerran kuulla sun äänen. Haluaisin vielä kertoa, miten paljon sä merkitset mulle, miten kaunis sä oot ja miten onnellinen mä oon sun seurassas. Nyt mä voin vaan itkeä ja rukoilla ja uskoa että sulla on nyt kaikki hyvin. Mä rukoilen voimaa sun läheisille ja itselleni. Vaikka musta tuntuu pahemmalta kun koskaan, mä tahdon elää. Sunkin puolesta. Ja sä voit olla varma. etten unohda sua koskaan. Lepää rauhassa sielunsiskoni Roosa ♥♥ 


IMG_3804