syysloma 2014

Mun syyslomaan on mahtunut Joensuun reissu Iidan luokse, jalkapallon peluuta, palju- ja leffailta Veeran ja Miian kanssa, vierailu Essin uudessa kodissa Tampereella, Sofenginen keikka Janitan seurassa sekä perheretki Hämeenlinnaan. Kiirettä on siis pitänyt, mutta on ollut ihana viettää aikaa parhaiden ystävien kanssa!  Mulla on nytkin sen verran paljon tekemistä, etten ehdi  höpistä enempää, joten kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa! Ciao. 

elämää ei sen enempää

Taas on yksi viikko jo puolessa välissä enkä voi olla ihmettelemättä, mihin aika katoaa. Lokakuu on tuonut tullessaan pimeyden ja kylmyyden, mutta onneksi puut ovat piristämässä väriloistollaan. Kaksi äidinkielen kurssia ja pitkä matematiikka pitävät huolen siitä, ettei stressitaso pääse laskemaan turhan alhaiseksi. Välillä stressi antaa mun toimintaan älyttömästi energiaa ja saan tehtyä asioita tosi tehokkaasti. Joinain päivinä se sen sijaan saa mut lamaantumaan täysin, niin että saatan istua ahdistuneena sängylläni useita tuntia kykenemättä tekemään mitään. Tänään on ollut just sellanen päivä. Onneks huomenna koulu alkaa vasta kahdeltatoista ja syyslomaankin on enää pari päivää. Eiköhän tästä taas selvitä.

Viime viikonloppuun mahtu paljon kivoja juttuja. Perjantaina oli taksvärkki ja siivosin koko talon. Iskä vei mut, Samun ja Pinjan kanasalaatille ja oli kiva pitkästä aikaa istua rauhassa saman pöydän ääreen juttelemaan. Lauantaina näin pitkästä aikaa Janitaa ja päätettiin lähteä metsäretkelle. Oli ihanan rentouttavaa kävellä syksyisessä metsässä jutellen henkeviä.Illemmalla käväsin Alman synttäreillä ja oli kyllä tajuttoman hyvää ruokaa tarjolla! Sunnuntaina lähdettiin Ennin ja Ailan kanssa Tallinnaan. Vaikka laiva keinu ihan liikaa ja sää Tallinnassa ei ollut mikään paras mahdollinen, meillä oli tosi hauskaa. Istuttiin aamupala-buffetissa kaks tuntia, kierrettiin kaikki apteekit läpi ja analysoitiin venäläisten ulkonäköä.  Oon kiitollinen näistä upeista ystävistä! 

toiset päivät ovat parempia kuin toiset

On päiviä, jolloin hymyileminen ei tuota lainkaan vaikeuksia. Maailma näyttää kauniilta ja tulevaisuus valoisalta. Peiliin katsoessaan näkee ihmisen, joka on kaunis, arvokas ja ainutlaatuinen. Muiden ihmisten seurassa on hyvä olla. Oikeisiin tilanteisiin löytyy juuri ne oikeat sanat. On kiitollinen olo pienistäkin asioista. Elämällä tuntuu olevan selkeä suunta ja tarkoitus. Vaikka aurinko ei paistaisi, energiaa tuntuu riittävän kaikkeen mahdolliseen. Jalkapallotreeneissä peli kulkee, opiskelu motivoi ja ruoka maistuu hyvältä. On vain yksinkertaisesti helppoa olla onnellinen.

On myös toisenlaisia päiviä. Päiviä, jolloin kaikki hyvät päivät ovat jollain ihmeellisellä tavalla kadonneet muistista. Hymyn tilalla on kyyneleitä ja kuristava tunne kurkussa. Rintaa puristaa ja hengittäminen tuntuu raskaalta. Värit ovat kadonneet ja maailma näyttää harmaalta. Tulevaisuus pelottaa, ihmisten seura pelottaa, peiliin katsominen pelottaa. On arvoton, epäonnistunut ja yksinäinen olo. 

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrät kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität Mene edeltä kyllä se jää kantaa ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan kyllä se jää kantaa, sulje jo silmäsi Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden ei ole hätä, ääni jonka kuulet on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Elämä on välillä yhtä vuoristorataa. Huonot ja hyvät päivät vuorottelevat. On myös tasaisempia päiviä, jolloin on oikeastaan aika neutraali olo. Elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta. Ei kenellekään. Yhtenä päivänä sataa kaatamalla vettä, toisena räntää ja kolmantena taivas on täysin pilvetön. Se voi olla raskasta, mutta toisaalta se on myös elämän rikkauden salaisuus. Sadepäivän jälkeen aurinko näyttää paljon kauniimmalta ja sen säteet tuntuvat paljon lämpimimmiltä kuin aikaisemmin. Mielestäni sadepäiviä ei tarvitse yrittää välttää eikä niitä tarvitse pelätä. Meitä ei ole onneksi tehty sokerista. Joku viisas on joskus sanonut, ettei ole vääränlaisia olosuhteita, on vain vääränlaisia varusteita. Rukous ja Jumalan sana ovat ainakin mulle ne parhaat varusteet, joilla selviän huonommistakin päivistä. Sadepäivänä on ihan okei antaa kyyneleiden valua ja käpertyä peiton alle lämpimään. Ei aina tarvitse hymyillä ja olla vahva.