Kaksi viikkoa sitten mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa ajatellessani seuravaa päivää, jolloin oli aika suunnata Ryttylään kansanlähetysopistolle. Pelkäsin uusiin ihmisiin tutustumista. Pelkäsin, etten sopisi joukkoon. Pelkäsin muutosta - tutusta ja turvallisesta luopumista. Pelkäsin kaikkea mahdollista, koska niinhän mä aina pelkään.
Tältä mun huone näytti, kun yritin pakata :D
Kiitos musta otetuista kuvista kuuluu ihanalle Ainolle, jonka blogiin pääset tästä ♥
Nyt taas kerran voin myöntää pelänneeni turhaan. Kuluneet kaksi viikkoa ovat valehtelematta olleet tähänastisen elämäni parhaat. Olen saanut tutustua aivan upeisiin ihmisiin, kokea sanoinkuvaamatonta uskovien yhteyttä, käydä monta mielenkiintoista keskustelua, syödä taivaallisen hyvää ruokaa sekä oppia lisää itsestäni ja ennen kaikkea Jumalasta. Tällä hetkellä, just täällä ja just näiden ihmisten kanssa mun on niin hyvä olla, etten haluaisi olla missään muualla.
