dancing in the rain

Mulla on kaikki hyvin. Oikeastaan voisin sanoa, että jopa loistavasti. Olin just ihanien ystävien kanssa Tampereella syömässä Pancho Villassa ja shoppailemassa (ostin kylläkin vaan uudet jalkapallosukat ja kinuskipehimiksen). Yli 200 valokuvaa, jotka tilasin ifolorilta sai mut taas ymmärtämään, miten paljon unohtumattomia asioita oon saanut kokea upeiden ihmisten kanssa. Tällä hetkellä mun ei tarvi stressata lähestulkoon mistään. Mitä nyt tulevaisuus ja ensi viikon työhaastattelu välillä saa pulssin kiihtymään. Kuitenkin, ihan sama miten paljon syön, näläntunne mun mahasta ei silti katoa. Ihan sama, miten paljon nukun, väsymys ei lakkaa vainoamasta mua. Ihan sama, miten paljon mun vaatekaapissa on paitoja, en silti löydä päälleni mitään järkevää puettavaa. Ihan sama, miten hyvin onnistun jossain, joku tekee silti paremmin. Nälkä kasvaa syödessä ja vaatimukset suorittaessa. Asiat voisi aina olla paremmin, mutta toisaalta myös paaaaaljon huonommin. 

Tutkimusten mukaan melkein puolet onnellisuudesta on kiinni asenteesta. Mutta entä jos ei vaan jaksa ajatella positiivisesti? Entä jos tekee  vaan mieli kääriytyä peiton alle ja itkeä itsensä uneen? Joskus sellainen fiilis tulee, vaikka ulkoisesti kaikki asiat olis loistavasti. Joskus pelottaa, surettaa ja ottaa päähän ilman ainuttakaan järkevää syytä. Silloin on enemmän kuin hyväksyttävää mennä yksin metsään huutamaan ääni käheäksi, kuunnella surullista musiikkia tai mennä pehmolelun kanssa nukkumaan. Sekä negatiiviset että positiiviset tunteet on ihan jees, kunhan niiden ei anna liikaa ohjata elämää. Mulla on kaikki hyvin, oikestaan jopa loistavasti, niin kauan kuin ankkuroin mun elämän Jeesukseen enkä omiin fiiliksiini. En muutu kauniimmaksi, paremmaksi tai arvokkaammaksi tuijottamalla peiliin tai etsimällä muiden hyväksyntää. Sen sijaan katsomalla Jeesuksen uskomattoman syvään rakkauteen, voin oppia rakastamaan myös itseäni. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän rakastaa sua ja mua ihan älyttömästi aina ja ikuisesti, tuntu miltä tuntu. Sen kun muistaa, voi pyyhkiä kyyneleet, kömpiä pois peiton alta ja tanssia vesisateessa.  

kiitollinen, siunattu, onnellinen

Mulla on pää niin täynnä sanoja ja sydän niin täynnä tunteita, etten tiedä mistä alottaisin. Kirjotusten loppumisen jälkeen oon käynyt läpi uskomattoman laajan tunneskaalaan ja mun tulevaisuudensuunnitelmat on mennyt monta kertaa uusiksi. Psykologian pääsykoekirjojen aiheuttama ahdistus sai mut ymmärtämään, ettei mun suunnitelmat vastannut sittenkään mun sydämen toiveita. Valvottuja öitä, ristiriitaisia fiiliksiä, elämänilon katoamista ja raivokohtauksia seurasi oivallus, että haluankin tehdä jotain muuta kuin opiskella psykologiaa. Tuntu ihan siltä, kuin matto olis yhtäkkiä vedetty jalkojen alta. Mun suunnitelmat tuntui abivuoden alussa niin selkeiltä ja varmoilta, että kaikki epävarmat ja sekavat fiilikset just ennen haun päättymistä iski kuin jääkylmä sade vasten kasvoja. Rukoilin Jumalan johdatusta ja valvoin monena iltana myöhään lueskellen erilaisia keskustelupalstoja ja miettien, mitä haluan tehdä elämälläni. Jostain mun mieleen hiipi ajatus teologian opiskelusta. Mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä syvempi rauha täytti mun sydämen. Tällä hetkellä mun suunnitelmat tuntuu melko selkeiltä. Jos Jumala suo, vietän välivuoden Ryttylässä ja haen ensi vuonna Joensuuhun opiskelemaan teologiaa.

Uudet suunnitelmat on antanut mun elämään ihan uudenlaista energiaa. Viime päivinä oon ollut niin onnellinen, että ilo on ulottunut päälaesta varpaisiin asti. Oon saanut tehdä ihania asioita ja ennen kaikkea viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa. Sain vihdoinkin nähdä suloisen kummipoikani ja auttaa rakasta ystävää muuttosiivouksessa. Janita kävi meillä yks päivä kylässä ja oli aivan mahtavaa laittaa ruokaa yhdessä ja jutella pitkästä aikaa. Viime keskiviikkona meillä oli nuortenilta ja iloitsin koko illan sydämeni pohjasta. Uskovia ystäviä, Jumalan sanaa, ihania lauluja ja hyvää ruokaa - mitä muuta vois ees toivoa? Torstaina fiilisteltiin Iidan kanssa pääsiäistä: syötiin suklaamunia, koristeltiin pajunkissoja ja käytiin via dolorosassa. 

Pääsiäisen sain viettää Ahvenanmaalla parhaiden futissiskojen ja huoltojoukkojen kanssa. Oli niin hauskaa, etten osaa ees kuvailla sitä sanoin. Syötiin, treenattiin yhdessä, pelattiin korttia, järjestettiin muotinäytös hotellin käytävässä, naurettiin, juteltiin, syötiin taas vähän lisää, otettiin valokuvia, kuunneltiin musiikkia, hypittiin ja tanssittiin eturivissä Redraman keikalla ja vaan nautittiin toistemme seurasta. En tajua, miten yhdessä jalkapallojoukkueessa voi olla niin monta aivan mahtavaa ihmistä, joiden kanssa on tajuttoman hyvä olla. Oon älyttömän kiitollinen, että saan olla osa tätä joukkuetta. Ihanan pääsiäisen kruunasi tänään Järvisten vierailu ja herkullinen ruoka. Illalla saatiin vielä Giulia perheineen kylään ja ymmärsin olevani todella onnekas, kun mun elämässä on niin paljon upeita ihmisiä. Kaikki niin erilaisia, mutta kuitenkin kaikki niin tärkeitä. Tän postauksen otsikko kiteyttää kaiken: tällä hetkellä oon kiitollinen, siunattu ja onnellinen. 

Ps. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi." Jeesus elää ja on luvannut olla mun ja sun kanssa maailman loppuun asti. Se on kuitenkin tänkin pääsiäisen mahtavin juttu!