tahdon luottaa

Oon asustellut viimeiset viikot töiden takia mummolassa, enkä oo siks päässyt koneen ääreen. Muutenkin on kyllä ollut niin kiireistä, etten oo pystynyt postaamaan, vaikka olisin monta kertaa halunnutkin. Töiden ja futistreenien lisäksi mun päiviin on mahtunut ihania ihmisiä, superhyvää ruokaa, Bergvik ja mahtavia puheita, pelailua ystävien kanssa, uimista ja saunomista, kahden rakkaan ystävän synttärit sekä lisää ihania ihmisiä. 

Oon nukkunut koko kuluneen viikon jotenkin tosi levottomasti, minkä seurauksena oon ollut kiukkuinen, väsynyt ja täynnä negatiivista energiaa. Aamulla herätessä ensimmäinen tunne on ollut lähes poikkeuksetta epämääräinen ahdistus, jolle ei oo oikeastaan mitään syytä. Mun itseluottamus on välillä vajonnut niin alas, että tulevaisuus ja uusiin ihmisiin tutustuminen on muuttunut mun mielessä vuoreksi, johon en jaksa kiivetä omin voimin.

Töitä on jäljellä enää viikko, mikä tuntuu samaan aikaan sekä haikealta että helpottavalta. Töiden loppumisen jälkeen mulla on vielä kaksi viikkoa lomaa ennen raamattukoulun alkamista. Tällä hetkellä mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset - toisaalta pelottaa ja toisaalta odotan tulevaisuutta innolla.Voi kunpa osaisin joka hetki luottaa Jumalan huolenpitoon ja jättää murehtimisen pois. Raamattu on täynnä toinen toistaan ihanampia lupauksia, jotka on ikuisesti voimassa ja ne kaikki on tarkoitettu just mulle ja just sulle. Niissä lupauksissa saan tänäänkin riippua kiinni tuntui miltä tuntui. 

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

Pinjan rippijuhlat ♥♥

Niin kiitollinen mun upeasta pikkusiskosta ja kaikista ihanista sukulaisista ♥♥ Paljon onnea rakas Pinja ♥♥♥♥

onnellisuus asuu kiitollisessa sydämessä

Kello on kahdeksan aamulla ja makaan sängyssä järkyttävässä flunssassa. Hengittäminen on raskasta, nenä vuotaa koko ajan ja olo on kaiken kaikkiaan täysin vetämätön. Nukkumisesta ei tule oikein mitään, vaikka väsyttää ja paljon. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, oon kiitollinen tästä flunssasta, joka on saanut mut taas arvostamaan terveyttä. Kun ei saa yöllä unta, vaikka oikeesti haluais nukkua, ymmärtää miten suuri kiitosaihe hyvät yöunet on. Kiitollisuus onkin se teema, josta haluaisin jälleen kerran kirjoittaa. Me ihmiset (tai minä ainakin) etsitään helposti onnea kaikesta suuresta ja mahtavasta. Halutaan saavuttaa aina vaan isompia juttuja ja kokea ikimuistoisempia asioita. Ajatellaan, että sitten kun mulla on poikaystävä, unelmien asunto tai enemmän ystäviä voin olla onnellinen. Tavoitteet ja unelmat on tärkeitä elämän mielekkyyden kannalta, mutta jos keskittyy liikaa unelmien saavuttamiseen voi elämä jäädä elämättä. Todellisuudessa onni löytyy nimittäin arjen keskeltä. Täytyy vain osata katsoa asioita oikealla tavalla. 

Te tiedätte kaikki varmasti sen tunteen, kun sairastamisen jälkeen saa herätä terveenä. Miten mahtavalta tuntuu, kun ei satu mihinkään! Voi kunpa me pystyttäis säilyttämään se tunne mielessä jokaisena hetkenä, kun saadaan olla terveitä ja oltais oikeesti sydämemme pohjasta kiitollisia! Terveys on vaan yksi niistä lukuisista asioista, joita ainakaan minä en osaa arvostaa tarpeeksi. Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta haastankin sut nyt miettimään, onko sun elämässä asioita, joista et oo muistanut kiittää pitkään aikaan. Jos työnteko alkaa tuntua puuduttavalta ja tekee mieli valittaa, mieti niitä ihmisiä, jotka kärsivät työttömyydestä ja ala kiittää. Jos kouluruoka ei ole parasta a-luokkaa ja tekee mieli valittaa, mieti niitä ihmisiä, jotka ovat kuolemaisillaan nälkään ja ala kiittää. Jos sydämeen hiipii kateus siitä, että jollakin on enemmän ystäviä kuin sinulla, mieti ihmisiä, joilla ei ole yhtäkään ystävää ja ala kiittää. Äläkä tyydy pelkästään kiittämiseen vaan ala miettiä, voisitko sinä jotenkin auttaa ihmisiä, joilla on asiat huonommin. Tutkimusten mukaan sekä kiitollisuus että toisten auttaminen lisäävät onnellisuuden tunnetta.

Ei kannata jäädä odottamaan sitä taianomaista hetkeä, jolloin muuttuu yhtäkkiä onnelliseksi. Sen sijaan kannattaa etsiä tästä hetkestä asioita, joista voi kiittää. Jos tunnet olevasi tilanteessa, jossa et näe mitään kiitettävää, ole kärsivällinen. Ota kaikki aistit käyttöön ja katso tarkasti ympärillesi. Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Muista, että kaikella on aikansa. Tulee päivä, jolloin tuska helpottaa. Päivä, jolloin pyyhitään kaikki kyyneleet. Tänäänkin Jeesus rakastaa sinua ja on valmis auttamaan heti kun annat hänelle siihen mahdollisuuden. Jos sinun on vaikea kiittää, rukoile Jumalalta kiitollista mieltä. Rukoile silmiä nähdä kaikki se kauneus, mitä Hän on elämääsi suonut.

ihana Italia

Töitä on nyt kaksi päivää takana ja on taas pakko myöntää, että jännitin ihan turhaan! Mutta niinhän mä aina :D Lapset on niin ihanan aitoja, etten kestä! Nyt kun oon kolmen kuukauden loman jälkeen päässyt takaisin arkirytmiin, tuntuu oikeestaan tosi hyvältä. Omanlaisensa stressitila on koko ajan päällä, muttei se oo ainakaan pelkästään huono juttu. Fitness-murot ja puolen tunnin päiväunet töiden jälkeen esimerkiks tuntuu ihan luksukselta, kun taas lomalla niitä piti itsestäänselvyyksinä. Italian matkakin tuntuu nyt ihan joltain unelta, mutta onneks on tuhatmäärin valokuvia todistamassa, että kyllä sitä reissussa ihan oikeesti oltiin. 

Yövyttiin tosiaan sunnuntaista torstaihin suomalais-italialaisessa perheessä, jossa Iida oli viime syksynä aupairina. Hoidettiin päivät lapsia ja illat oltiin vapaita tekemään mitä haluttiin. Oli kyllä ihan loistavaa valmistautumista mun kesätyöhön!! Kahden maailman suloisimman tytön kanssa leikkiminen ei kyllä ainakaan musta tuntunut yhtään työltä! Maanantaina kiivettiin paahtavassa kuumuudessa metsäpolkua pitkin kukkulalle, josta oli upeat näkymät. Tiistaina matkustettiin bussilla Torinoon kiertelemään kauppoja ja katselemaan paikkoja. Oon niin ylpeä itsestäni, kun ostin vaan yhdet kengät, enkä yhtään vaatteita. Illalla käytiin pizzeriassa ja menin tilaamaan isoimman mahdollisen pitsan, josta jaksoin syödä puolet. 

Torstaina työpäivän jälkeen lähdettiin junalla kohti La Cinque Terreä, jossa vietettiin pari päivää. Kun saavuttiin Riomaggiooreen, en meinannut uskoa silmiäni. Värikkäät talot, upeat maisemat ja uskomattoman leppoisa tunnelma löi mut ihan ällikällä. Kapeat, jyrkät kadut täynnä pieniä putiikkeja ja ihania ravintoloita, live-musiikki, iloiset turistit, kivikkoinen uimaranta, pitsan syöminen kalliolla parhaan ystävän kanssa ja meren tuoksu ♥♥♥♥Vaikka mun kurkku oli alkuviikosta tosi kipeä, junalippujen ostaminen ei mennyt ihan putkeen ja lippukone vei meiltä 50€ eikä paluumatkalla junassa ollut ilmastointia, reissu oli kokonaisuudessaan huikea. Lentokentällä vietetyn yön jälkeen oli ihanaa päästä kotiin, mutta pakko myöntää, että ikävä jäi aurinkoa ja lämpöä, ihanaa Carlin perhettä ja upeita maisemia.