reason for the Christmas

Pari viikkoa sitten olin elokuvissa katsomassa elokuvan nimeltä Hacksaw Ridge, enkä muista koska viimeks olisin ollut niin vaikuttunut, järkyttynyt ja sanaton. Sodan kauheuden ja järjettömyyden tajuaminen teki mut samaan aikaan äärimmäisen vihaiseksi ja surulliseksi. Hate rules the world. Maailmalla tapahtuu koko ajan ihan järkyttäviä asioita, joista vaan pieni osa pääsee meidän tietoisuuteen. Sekin tuntuu välillä olevan mulle vähän liikaa. Samaan aikaan mä ahdistun ja valitan ihan naurettavista asioista. Musta tuntuu, että sivuan tätä teemaa melkein jokaisessa (kylläkin nykyään harvinaisessa) blogikirjoituksessani, mutta jotenkin tää asia pakottaa mut jatkuvasti katsomaan peiliin. Voisin käyttää aikani niin paljon paremmin. Voisin käyttää rahani niin paljon paremmin. Voisin ylipäätään tehdä kaiken paljon paremmin. Välillä sen tajuaminen tuntuu musertavalta, mutta toisaalta se saa mut kerta toisensa jälkeen polvistumaan Jeesuksen jalkojen juureen. 

On niin käsittämättömän ihanaa ja kuitenkin samalla uskomattoman vaikeaa elää armosta. Kuinka helposti sitä yrittääkään omin voimin tehdä kaikkensa ollakseen parempi ihminen ja sortuu katsomaan muita ihmisiä alaspäin. (Voi, miten paljon me kristityt ollaankaan tuotettu häpeää Jeesuksen nimelle toiminnallamme ja asenteillamme.) Ja kerta toisensa jälkeen itsensä loppuun väsyttäneena joutuu huokaisemaan viimeisillä voimillaan "Ilman sinua minä en totisesti saa mitään aikaan". Miten vapauttavaa, rohkaisevaa ja voimaannuttavaa onkaan silloin lukea Raamatusta "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef. 2:8-10 Vaikka maailman pahuus tuntuu välillä vyöryvän yli äyräiden saaden heikon ihmissydämen vapisemaan pelosta, tiedän ettei ole oikeasti mitään hätää. Mitä pimeämmäksi maailma käy, sitä kirkkaamin evankeliumin ilosanoma loistaa. Vaikka maailma tuntuu olevan kaaoksen vallassa, tiedän että oikeasti God rules the world. Vielä koittaa päivä, jolloin kaikki sorto, epäoikeudenmukaisuus ja väkivalta päättyy, ja kaikki kyyneleet pyyhitään.

Sitä odotellessa ja etenkin näin joulun aikaan on hyvä pysähtyä miettimään, miksi joulua oikein vietetään. Miksi Jumalan piti syntyä ihmiseksi? Maailman kaikkeuden kuninkaan säälittäväksi lapsirääpäleeksi, joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan? Ja vielä pieneen kylään, mahdollisimman köyhiin olosuhteisiin? It makes no sense to most people. 

"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. 

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Joh 4:9-10

"Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." Hebr. 2:17-18

Jumala tuli maailmaan ihmiseksi voidakseen ymmärtää, miten vaikeaa, haastavaa ja raadollista ihmiselämä voikaan olla. Hän ihan oikeasti ymmärtää. Mitä tahansa käytkään elämässäsi tällä hetkellä läpi, Hän tietää, miltä sinusta tuntuu. Eikä vain tiedä, vaan Hän myös välittää siitä, miltä sinusta tuntuu. Hän välittää sinusta. Ja Hän vain odottaa, koska pyydät Häntä apuun."Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." 

Jeesus tuli maailmaan tuodakseen valon niille, jotka vaeltavat pimeydessä; toivon niille, jotka ovat epätoivon vallassa; rauhan niille, jotka ovat rauhattomia; anteeksiantamuksen niille, jotka sortuvat syyllisyytensä alle; rakkauden niille, joista tuntuu siltä, ettei kukaan rakasta eikä kukaan välitä. Jeesus tuli maailmaan, jotta jokaisella, joka Häneen uskoo olisi iankaikkinen elämä. Kuolemattomuuden lääke, jota ihmiset ovat jo aikojen alusta etsineet, löytyy jouluseimestä, Golgatan rististä ja tyhjästä haudasta. Syy siihen, miksi me vietämme joulua, on rakkaus - Jumalan rakkaus jokaista ihmistä kohtaan. Syy jouluun olet sinä. 

pitkästä aikaa

Tänään laitoin pitkästä aikaa kameran kaulaan ja lähdin ulos kauniiseen auringonpaisteeseen. Olin jo melkein ehtinyt unohtaa, miten paljon rakastankaan valokuvaamista. Kuluneen syksyn kuvasaldo on jäänyt historiallisen pieneksi, mikä harmittaa kyllä paljon. En koskaan saanut aikaiseksi lähteä seikkailemaan upeisiin ruskaisiin maisemiin, ja muutenkin monet ihanat hetket on jäänyt ikuistamatta. Onneks puhelimella on kuitenkin tullut räpsittyä jonkin verran kuvia, joiden kautta voin palata muistoissani syksyn kivoimpiin tapahtumiin. 

Tuntuu ihan uskomattomalta, että reilun kahden viikon päästä on jouluaatto ja mun ensimmäinen syyslukukausi yliopistossa alkaa olla takana päin. Vuosi sitten en uskaltanut edes unelmoida olevani tässä tilanteessa, jossa olen nyt. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Pelon, ahdistuksen ja epävarmuuden kautta olen kulkenut tähän hetkeen. Matkan varrella elämääni on ilmestynyt ihmisiä, joita ilman en voisi enää kuvitella pärjääväni. Olen oppinut paljon ja samalla ymmärtänyt yhä paremmin, miten keskeneräinen olen. Päivä päivältä tunnen syvemmin oman vajavuuteni ja sen, miten paljon tarvitsen Jumalaa. Hänelle tahdon antaa kiitoksen kaikesta siitä hyvästä, mitä olen elämääni saanut. Jokaisesta kuopasta, mihin olen pudonnut, Hän on nostanut minut ylös ja antanut uutta voimaa jatkaa matkaa eteenpäin. Maailman pimeyden ja epävarmuuden keskellä on lohdullista luottaa Jeesuksen lupaukseen: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon". 

tässä ja nyt

Elämän parhaat hetket koostuu usein ihan pienistä ja arkisista asioista. Maailman onnellisimmaksi tuntee itsensä silloin, kun selviää jostain tehtävästä tai tilanteesta, jota on stressannut ihan älyttömästi. Kun hektisen arjen keskellä saa hiljentyä Jumalan kasvojen eteen ja heittää kaikki murheet Hänen päälleen, jolla on kaikki valta maan päällä ja taivaassa. Kun saa kävellä isosiskon kanssa raikkaassa syyssäässä ja puhua niin vaikeista kuin ihanistakin asioista. Kun näkee jonkun rakkaan ihmisen olevan niin onnellinen, että tekee itsekin mieli itkeä ilosta. Tai kun saa pienillä teoilla jonkun toisen tuntemaan itsensä rakastetuksi ja tärkeäksi. Kun saa kämppisten kanssa istua keittiön pöydän ääressä syömässä jäätelöä, katsella yhdessä Vain elämää, puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Nauraa, itkeä ja rukoilla yhdessä. Kun löytää biisin, jota kuunnellessa kylmät väreet kulkee päästä varpaisiin, ja musiikki vie omaan ihmeelliseen maailmaansa. Kun katselee valokuvia, jotka täyttävät mielen onnellisilla muistoilla kuljettaen takaisin elämän parhaisin hetkiin. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. Viime päivinä oon taas pysähtynyt miettimään, miten kaunista, herkkää ja haurasta elämä onkaan. Miten meistä kenelläkään ei ole mitään muuta kuin tämä hetki. Tässä ja nyt. Siinä on kaikki. 

your home is where your heart is

Musta on tuntunut viime päivinä siltä, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti oo tarpeeksi tunteja, jotta ehtis saati sitten jaksais hoitaa kaikki asiat, jotka pitäisi hoitaa. Välillä stressaa niin paljon, että sydän tuntuu pakahtuvan ja tekisi mieli vaan itkeä. Ens perjantaina on ensimmäinen tentti, enkä tiedä yhtään miten siihen tulis lukea. Pitäis myös kirjottaa pari esseetä ja valmistella didaktiikan ryhmätunnille opetustuokio. Onneks mulla on parhaat kämppikset, jotka saa mut nauramaan silloinkin, kun maailma tuntuu romahtavan. Tällä viikolla pääsin myös ihan liian pitkän tauon jälkeen pelaamaan jalkapalloa ja nautin siitä suunnattomasti!!

On surullista tajuta, miten helposti mun silmät sokeutuu näkemästä kaikkea sitä kaunista ja hyvää, mitä mun elämässä on. Välillä vajoan niin syvälle negatiivisuuteen, että oikein hävettää. Silti mun tuska on niinä hetkinä todellinen, enkä saa väkisin silmiäni auki. Kuitenkin toivon ja rukoilen koko sydämestäni, että oppisin yhä enemmän keskittymään kiittämiseen valittamisen sijaan. Tää viikonloppu on ollut kaikessa vauhdikkuudessaan tosi siunattu. Meidän koti on ollut täynnä ihmisiä, joiden läsnäolossa ei voi muuta kun olla onnellinen. Oon ollut ainakin hetkeksi pakotettu unohtamaan kaikki elämän stressitekijät. Kun katselen meidän asuntoa, Lauraa & Elisaa, seinällä olevia valokuvia ja kuuntelen tätä biisiä, kiitollisuus täyttää mun sydämen. Kaikesta huolimatta on ihanaa olla elossa. Juuri tässä ja juuri nyt.