torstai 17. elokuuta 2017

elossa

Pariin viime viikkoon on mahtunut niiiiiin paljon kaikenlaista, että oon ihan sekaisin päästäni. Oon nukkunut ja syönyt huonosti ja vetänyt enemmän särkylääkettä kuin koko tähänastisen elämäni aikana. Italian reissu järkyttävine korvakipuineen ja paahtavine lämpötiloineen tuntuu jo todella kaukaiselta. Vaikken voi nytkään fyysisesti kovin hyvin, oon sydämeni pohjasta kiitollinen, että neljä vuorokautta kestänyt jatkuva hermokipu korvastani on poissa ja selvisin paluulennosta menettämättä kuuloani. Oon myös todella kiitollinen Suomen terveydenhuollosta, luonnosta ja raikkaasta ilmasta. Epäonnistuneissa reissuissa on se hyvä puoli, että niiden jälkeen on taivaallisen ihanaa päästä takaisin kotiin ja aiemmin itsestäänselvät asiat nousevat korkeaan arvoon. 


Eilen pääsin töissä piknikille järven rannalle ja keräämään mustikoita hiljaiseen metsään. Voi miten sielu lepäsi! Eilen Essi tuli vihdoin mun luo kylään ja päästiin yhdessä nauttiin ihanasta Helsingistä ja Porvoosta. Tulevana lauantaina on serkun häät, jossa toimin taas valokuvaajana ja seuraavalla viikolla vielä yks kuvauskeikka. Sitten alkaakin koulu, mikä ahdistaa toistaseks yllättävän vähän. Välillä tuntuu siltä, että elämä on pelkkää eloonjäämistaistelua ja selviytymistä, mutta välillä tunnen olevani enemmän elossa kuin koskaan. Kaikki on niin epävarmaa, mikä on samaan aikaan innostavaa ja hullun pelottavaa. Onneksi Jumalan kämmenellä on turvallista levätä.