Aamulla herätessäni huokaisen onnellisena helpotuksesta.
Viimeisimmätkin tentit on suoritettu, essee palautettu ja pikkujoulut vietetty
ihanien opiskelukavereiden kanssa. Vien roskat, pesen kaksi koneellista
pyykkiä, imuroin ja luuttuan lattian. Sullon ison matkalaukun täyteen tavaraa
ja siitä tulee niin painava, etten tiedä miten selviän hengissä bussin kautta
junaan ja Vammalaan asti. Kiertelen tuntikausia ahdistavan ruuhkaisessa kauppakeskuksessa
etsien hiki hatussa joululahjoja perheenjäsenille ja ystäville. Tänä vuonna
suunnittelin hoitavani lahjojen ostamisen ajoissa, mutta kuinkas kävikään. Veronpalautusrahat
hupenevat pelottavan kovaa vauhtia. Saan ostettua kaiken, mitä pitikin ja
tunnen suurta voitonriemua. Loppuillan istun Kallen kanssa kahvilassa, vaikka
seuraavana aamuna pitää herätä kuudelta töihin ja kotona on vielä vaikka mitä
tehtävää. Tuijotan joulukuusesta ja kyntteliköstä loistavaa pehmeää valoa lumoutuneena
joululaulujen soidessa. Aika pysähtyy ja hetkeksi tavoitan häivähdyksen lapsuuden
jouluriemusta. Menen nukkumaan liian myöhään ja aamulla kellon soidessa tekisin
mitä vaan, jos saisin jatkaa unia. Työpäivä kuluu kuitenkin onneksi nopeasti jännittävissä
tunnelmissa, ja sisimmässäni on syvä kiitollisuus kuluneesta työvuodesta.
Kotimatkalla puhun pomon kanssa puhelimessa ja kiitollisuuteni syvenee entisestään.
Kotona pakkaan viimeisetkin tavarat väkivalloin laukkuun, revin johdot irti seinästä
ja istahdan hetkeksi keittiönpöydän ääreen syömään Elisan kanssa jäätelöä ja
juomaan kahvia, jotka on molemmat mun kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Noh
kerrankos sitä joulun kunniaksi. Sydämeni on pakahtua kiitollisuudesta
katsoessani pöydän toisella puolella istuvaa Elisaa ja miettiessäni jo Joensuuhun
ehtinyttä Lauraa. Miten ihmeellisesti Jumala onkaan johdattanut meidät yhteen
ja miten siunattua yhteiselomme onkaan ollut. En osaa kuvitellakaan mitään
parempaa. Selviän kuin selviänkin kantamuksineni bussiin, vaikka kuski ei päästäkään
keskiovista sisään, ja lopulta junaan asti. Täällä nyt istun ja niskaa jomottaa
kaiken tavaran kantamisen jäljiltä. Ikkunasta heijastuu väsynyt peilikuvani. Väsynyt
mutta onnellinen.
En voi millään uskoa, että jouluun on kolme päivää. Joka vuosi
se tulee yhtä yllättäen, vaikka tänäkin vuonna aloitin joululaulujen
kuuntelemisen jo marraskuun alussa ja kiersin neljässä eri joulukonsertissa etsimässä
lapsuuden joulufiilistä. En löytänyt, ja pakko kai se on vaan päästä yli siitä,
ettei mikään tunnu enää samalta kuin lapsena. Vastuu painaa päivä päivältä enemmän
aikuistuvia hartioita, mikä on samaan aikaan sekä pelottavaa että siistiä. Ikävuosien
karttumisessa on kuitenkin myös hyviä puolia. Pienin askelin etsin ja löydän
sitä, kuka olen, ja opin löytämään vahvuuksiani ja hyväksymään heikkouksiani.
Välillä romahdan takaisin kriiseilevän murrosikäisen tasolle, mutta jokainen romahdus
opettaa minulle jotain uutta itsestäni. Tunnen suurta myötähäpeää lukiessani
vanhoja päiväkirjojani, mutta samaan aikaan iloitsen huomatessani, mistä kaikesta
olen selvinnyt ja mitä pelkoja olen voittanut. Välillä tunnen olevani eksyksissä
ja suuntaa vailla, mutta sitten mieleeni nousee Raamatun lupaus ” sinun korvasi kuulevat takaasi tämän
sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä
käykää", ja ihmeellinen rauha täyttää sydämeni. Kulunut vuosi on ollut
taas ihmeellinen osoitus Jumalan armosta, uskollisuudesta ja huolenpidosta. Helppoa
ei ole ollut, mutta kaikesta on selvitty. Olen saanut lahjaksi niin paljon, ja
rukoukseni tulevalle vuodelle on, että oppisin entistä paremmin antamaan
eteenpäin sitä, mitä olen itse saanut.
Joulu on upea mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä miettimään,
mikä itselle on tärkeää ja arvokasta ja mistä kaikesta saa olla kiitollinen.
Samalla se pakottaa katsomaan oman turvallisen kuplan ulkopuolelle ja kohtaamaan
elämän raadollisuuden ja katoavaisuuden. Maailmaan mahtuu niin paljon erilaisia
ihmiskohtaloita ja elämänvaiheita. Särkyneitä sydämiä, unohdettuja unelmia,
haudattuja haaveita, kitkeriä kyyneliä, murtuneita mieliä, painostavaa pelkoa,
synkkää surua, kaunista kiitollisuutta, ihmeellistä iloa, riemullista rauhaa ja
tuhansittain toivoa. Oli tilanteesi tällä hetkenä millainen tahansa, joulun
sanoma voi olla se valo sydämeesi ja vastaus kaipaukseesi, jota etsit ja
janoat. Kyyneleet nousevat silmiini muistellessani ystäväni sanoja hänen joutuessaan
viettämään joulua yksin sairaalassa. Siinä kaiken yksinäisyyden ja kivun
keskellä hän ymmärsi paremmin kuin koskaan, miten ihmeellinen joulun sanoma on.
Jeesus syntyi ihmiseksi maailmaan, jotta Hän voisi ymmärtää ja lohduttaa juuri
sinua ja vapauttaa sinut kaikista kahleistasi. Hän haluaa antaa sinulle
yltäkylläisen ja merkityksellisen elämän ja hoitaa sinut ehjäksi rakkaudellaan.
Hänen tiensä ei ollut helppo, eikä Hän sitä lupaa seuraajilleenkaan, mutta saat
luottaa siihen, ettei Hän koskaan jätä sinua yksin. Joulu on rakkauden ja
läheisyyden juhla riippumatta siitä oletko yksinäisempi ja surullisempi kuin
koskaan. Joulu kertoo Jumalan rakkaudesta ja siitä, että Hän tahtoo olla lähellä
sinua. Siksi rakas ystävä, pysähdy ja anna Jeesukselle mahdollisuus näyttää
sinulle, mistä joulussa todella on kyse. Ihanaa ja rauhallista joulua ♥