Liian pitkään
olen paennut
sanoja
joita ei ole löytynyt,
kyyneleitä
jotka eivät ole vuotaneet,
hiljaisuutta
joka on täyttynyt metelillä.
Ei minusta ole
runojen kirjoittajaksi,
muttei myöskään
kokonaisiin lauseisiin.
On vain
hapuilevia ajatuksia
puettuina
yksinkertaisiin sanoihin.
On vain
rauhaton sydän
rauhaton sydän
ja levoton mieli
epävarmuus siitä
mihin johtaa tämä tie.
Mitä varten elän
tänään?
tänään?
Mitä tuo tullessaan
huominen?
huominen?
Minkä taakseni jätän
sen kai huomenna kohdannen.
Joskus pelottaa
ihmisten seura,
ihmisten seura,
joskus enemmän
yksinäisyys.
yksinäisyys.
Joskus kiire vie kaiken,
joskus ilon syö
tekemättömyys.
tekemättömyys.
Arjen harmaus
tai värien sekamelska.
tai värien sekamelska.
Tylsä tavallisuus
tai muutoksen tuoma ahdistus.
tai muutoksen tuoma ahdistus.
Jos itseeni katson,
en onnea löydä.
en onnea löydä.
Jos rauhaa etsin,
se pakenee pois.
se pakenee pois.
Vain katoavaisuutta
näen kaikkialla.
Kuolema vaanii
jokaisella nurkalla.
jokaisella nurkalla.
Henkäys vain
ja kaikki on ohi.
ja kaikki on ohi.
Vai onko kaikki
tässä sittenkään?
tässä sittenkään?
Horisontissa
toivon pilkahduksen nään.
toivon pilkahduksen nään.
Hiljaisuudessa
lempeän kuiskauksen kuulen,
lempeän kuiskauksen kuulen,
Hän on lähempänä
kuin koskaan luulen.
kuin koskaan luulen.
Hänen rakkaudessaan
vain löydän levon,
vain löydän levon,
läsnäolonsa karkoittaa
kaiken pelon.
kaiken pelon.
Kyyneleeni Hän kuivaa
ja talteen kerää,
ja talteen kerää,
sydämessäin nyt
suuri riemu herää.
suuri riemu herää.
voi miten hyvässä turvassa,
vaikka kuinka synkältä
näyttäis tää maailma.
Kun vain Jeesus joka päivä
mun kanssain kulkee,
ja hädässä lapsensa syliinsä sulkee,
voin jatkaa matkaa horjuvin askelin.
Kunnes pääsen perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti