rakkaudella räätälöity elämä

Kesken ruoanlaiton mut valtasi yhtäkkiä suunnaton ilo elämän ihmeellisyyden äärellä. Pitkästä aikaa tuli palava tarve kirjoittaa päiväkirjan lisäksi jotain myös muille jaettavaksi. On tapahtunut niin paljon edellisen kirjoituskerran jälkeen, etten edes yritä kirjoittaa siitä ajanjaksosta sen tarkemmin. Sen sijaan kirjoitan siitä, mitä nyt on päällimmäisenä mielessä. Kulkekoon tää kirjoitusprosessi siihen suuntaan, mihin se on tarkoitettu kulkemaan. 

Muistojen äärellä

Oon flunssan takia pois töistä ja siks mulla on ollut aikaa tehdä monia sellaisia asioita, joille ei arjen pyörityksessä yleensä jää tilaa. Tänään muun muassa aloin käydä läpi mun vanhoja sähköpostiviestejä vuodesta 2014 lähtien ja sieltä löytyikin muutamia aarteita, jotka vei mut aikamatkalle yli kymmenen vuoden taa. Oon myös lukenut vanhoja päiväkirjatekstejä ja katsellut vanhoja kuvia, jotka on nostaneet mieleen monenlaisia tietoisuuden perukoille painuneita muistoja. Kaiken tän äärellä voin vaan todeta, että elämä on ollut rikasta mutta myös vaikeaa, ristiriitaista ja paikoin hyvinkin tuskallista.

Välähdykset menneisyydestä nostaa pintaan tunteita laidasta laitaan. Kiitollisuutta ja haikeutta, iloa ja surua, ylpeyttä ja häpeää. Hämmästelen, missä kaikessa oonkaan saanut olla mukana, mistä kaikesta oon selvinnyt, miten monet asiat on muuttuneet ja toisaalta pysyneet myös samana. Mun blogiteksteissä on toistunut pitkälti nää teemat: vertailu, kateus, murehtiminen, riittämättömyys ja pelko mutta myös Jumalan rakkaus, pelkojen voittaminen, kiitollisuus ja kasvu. Parin viime vuoden aikana oon päässyt sukeltamaan ihan uusiin syvyyksiin näiden tuttujen teemojen äärellä. Hellstenin sanoin, rakkaudella räätälöityjen vastoinkäymisten kautta, mut on viety tutkimaan entistä tarkemmin sitä, mitä mun sisällä tapahtuu ja miksi. 

Matkalla 

Oon kuvitellut jo ymmärtäväni kovin paljon itsestäni, mutta mitä enemmän opin, sitä paremmin ymmärrän, miten vähän oikeastaan ymmärränkään. Monet asiat, jotka luulee jättäneensä lopullisesti taakse, tuleekin vastaan uudelleen. Näissä hetkissä epätoivo ottaa herkästi vallan ja mieleen tulvii kysymyksiä "enkö ole sittenkään päässyt eteenpäin? onko kaikki ollut vain illuusiota? palaanko takaisin vanhaan?" Ja kuitenkin syvällä sisimmässään tietää, että todellista muutosta on tapahtunut. 

Mitä tarkemmin katson kulkemaani matkaa, sitä selkeämmin näen, miten pitkän matkan oon kulkenut. Selkein merkki kasvusta on siinä tavassa, jolla katson tunteitani ja reaktioitani. Enää en samaistu tunteisiini ja ajatuksiini vaan osaan tarkastella niitä kauempaa. Voin tuntea voimakasta ahdistusta, mutta en ole enää ahdistunut ihminen. Voin tuntea kateutta, mutta en ole kateellinen ihminen. Mieleeni voi nousta inhottavia ajatuksia, mutta ne ovat vain ajatuksia. Niitä ei tarvitse ratkaista. Ne saavat tulla ja mennä kuten pilvet taivaalla. Tapa, jolla puhun itselleni, on muuttunut lempeämmäksi ja armollisemmaksi.
Silti edelleen vaikeissa hetkissä kuulen mielessäni kriittisen,
halveksuvan ja vaativan äänen. Nyt tunnistan sen sävyn ja ymmärrän,
ettei sitä tarvitse uskoa. 

Hiljaisuudessa

Viikonloppuna mulla oli mahdollisuus päästä viettämään kokonainen vuorokausi yksin hiljaisuudessa. Vuokrasin pienen ihastuttavan mökin Kirkkonummelta, suljin puhelimen ja nautin siitä, ettei ollut kiire minnekään. Ainoat äänet, jotka kuulin, olivat peräisin lintujen uskomattomasta laulukonsertista. En muista ehkä koskaan tunteneeni niin syvää rauhaa kuin tuon vuorokauden aikana. Luin, kirjoitin, rukoilin ja mietiskelin Jumalan rakkautta. Olin hiljaa, hengitin syvään, kuuntelin ja olin läsnä. Monet Hellstenin kirjan (Tähän olen tullut) ajatukset osuivat ihmeellisesti juuri niihin prosesseihin, joiden keskellä nyt olen. Jaan niistä tähän muutaman.

Poimintoja Hellstenin kirjasta Tähän olen tullut: 

"Minä katson sinua juuri nyt rakkaudella. Jos otat sen vastaan, alat rakastaa itseäsi sillä samalla rakkaudella, jolla minä rakastan sinua. Jos et rakasta itseäsi, et salli minunkaan rakastaa sinua."

"Niin paljon rakastan sinua, ettet voi sitä käsittää. Mutta voit avautua rakkaudelle. Voit sallia minun muuttaa elämässäsi kaiken."

"Olemme muukalaisia maan päällä. Muukalaisuus saa meidät irrottamaan kouristuksenomaisen otteemme maasta. Emme enää samaistu olosuhteisiimme. Emme takerru menestykseen emmekä vastoinkäymisiin vaan suhtaudumme niihin kuin asioihin, jotka ajan mittaan poistuvat. Emme kiinnitä arvoamme siihen, mitä saamme aikaan. Arvomme on korkeammalla, syvemmällä. Alamme irtautua maasta, alamme kuolla jo eläessämme. Emme takerru enää sellaiseen, joka ennen merkitsi kaikkea." 

"Ei tarvitse tulla voittajaksi omin voimin, voi lainata voittoa, joka on jo saavutettu. Voimme voittaa kateutemme, sillä se ei kykene meitä sitomaan." 

"Ego on se, joka estää meitä olemasta läsnä tässä hetkessä. Siksi, että samaistumme olosuhteisiimme ja niissä on aina jotain vikaa. Onni syntyy siitä, että hyväksyy ne olosuhteet, jotka nyt ovat. "

"Kaikki on aina hyvin, jos ei muusta syystä niin siitä, että minulla on juuri nyt oikeat vaikeudet ja vastoinkäymiset. Vaikeuteni ja vastoinkäymiseni on minulle rakkaudella räätälöity. Niinhän Paavalikin sanoo: Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." 

"Et voi olla kiitollinen, jos et näe sitä, mitä sinulla on. Etkä voi nähdä sitä, mitä sinulla on, jos näet aina sen, mitä sinulta puuttuu." 

Tässä hetkessä on kaikki 

Nyt ymmärrän, että suurin osa kokemastani kärsimyksestä on liittynyt juuri siihen, että olen samaistunut liikaa olosuhteisiini. Olen ajatellut, että sitten kun minulla on sitä tai jos vain olisin tätä, voisin olla tyytyväinen ja onnellinen. Tällainen ajattelu vie minut aina pois siitä ainoasta hetkestä, jossa elämä on elettävissä. Juuri nyt minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Juuri nyt Jumala katsoo minua rakastaen. Olen turvassa, koska Hän on aina kanssani. Hänen suurelta kämmeneltään en pääse koskaan putoamaan. En tarvitse mitään lisää eikä minun tarvitse päästä eroon mistään juuri nyt. Se, mitä jollain toisella on, ei ole minulta pois. Koska en tarvitse mitään, voin ottaa kaiken hyvän vastaan lahjana, johon minun ei tarvitse takertua. Olen vapaa palvelemaan, koska minun ei tarvitse käyttää energiaani oman erinomaisuuteni todistelemiseen. Saan olla pieni ja heikko, koska Isäni on suuri. Uskallan yrittää uutta ja ottaa epäonnistumisen riskin, koska arvoni ei ole suorituksissani. 

Elämäntehtäväni on olla rakastettu. Siitä kumpuaa myös kyky rakastaa muita. "Me rakastamme koska Hän on ensin rakastanut meitä". 

"Rakkauden ominaisuuksiin nimittäin kuuluu, että se on lahja. Rakkaus ei edellytä minkäänlaista ansioituneisuutta. Itse asiassa juuri yritys ansaita rakkautta vie meiltä mahdollisuuden tulla rakastetuksi."