Viime postauksen jälkeen on tapahtunut niin paljon kivoja asioita, etten tiedä mistä aloittaisin. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun ei oo mitään pakollisia velvotteita. Voi tehdä asioita, joista nauttii ja viettää aikaa ihmisten kanssa, joita näkee liian harvoin. Välillä tuttujen rutiinien puuttuminen on saanut mut ahdistumaan, mutta toisaalta en oo koskaan kokenut olevani niin elossa kuin viimeisen kuukauden aikana. Auringonpaisteen lisäks on tietysti ollut myös sateisia päiviä, itkukohtauksia ja päänsärkyä, mutta ainakin tällä hetkellä päällimäisenä mielessä on kaikki ihanat ja kauniit asiat, joista saan olla tajuttoman kiitollinen!
Keväinen luonto on yks suurimmista syistä mun hyvään oloon. Vihertävän ruohon tuoksu, pienet koivunlehdet, lintujen laulu, kauniit perhoset, auringonlaskut ja kukat tienpientareella muistuttaa mua jatkuvasti Jumalan valtavasta hyvyydestä ja rakkaudesta.
"Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme? Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Matt. 6:25-34
Toinen valtava kiitosaihe on kaikki ihanat ihmiset mun ympärillä. Oon vieraillut Essin luona muutaman kerran ja pitänyt sylissä hurmaavaa kummipoikaani. Oon halannut Epsua liian pitkän tauon jälkeen ja muistellut riparia. Oon juhlistanut vappua MAKEn kanssa ja valvonut aamuyöhön jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Oon leiponut korvapuusteja Piritan kanssa ja ahkeroinut monissa talkoissa ihanien futiskavereiden seurassa. Oon käynyt Iidan, Fannin ja Ainon kanssa pulkkamäessä keskellä kirkasta huhtikuun päivää ja syönyt Kulojen jääkaapin melkein tyhjäksi.
Kaiken tän lisäks oon käynyt treeneissä (tänään jopa aamutreeneissä!), saanut kesätyöpaikan, viettänyt aikaa perheen kanssa, ottanut paljon valokuvia, ostanut uuden kesämekon, suunnittelut yo-juhlia ja aloittanut kutsukorttien teon, ollut häissä Maurin apuna kuvaamassa, syönyt välillä liikaa ja välillä liian vähän, maannut huoneen lattialla kuunnellen musiikkia, käynyt seurakunnassa, lukenut Raamattua ja hengellisiä kirjoja, tullut hyväksytyksi Ryttylän raamattulinjalle, löytänyt piirongin laatikosta vanhoja kasetteja ja nauranut kuollakseni Pilvin äänityksille, valvonut myöhään muistellen lapsuuden toilailuja, nukkunut pitkään aamulla, katsonut jääkiekkoa sekä pelannut yhtä lapsuuden lempipeleistä monen vuoden tauon jälkeen. Lähipäivinä on tiedossa Tukholman matka, kummipojan ristiäiset, Iidan synttärit ja paljon muuta. Niin paljon aihetta kiitokseen!
