maratoonipostaus

Reilu viikko sitten oltiin tosiaan Iidan kanssa Live Aid Uusi Lastensairaala -konsertissa Helsingissä. Netistä löytämissäni ohjeissa sanottiin, ettei konserttiin saa ottaa ammattimaista kameraa, joten jätin järkkärini hotellille. Siitä johtuen illan kuvasaldo oli todella vähäinen.Vesisateesta ja pienistä äänentoisto-ongelmista huolimatta ilta oli ihana ja ikimuistoinen, mistä suurin kiitos kuuluu parhaalle seuralle. Aamulla syötiin loistava hotelliaamiainen ja laulettiin huoneessa niin kovaa, että naapurit varmasti tykkäs. Kiitos siis vielä kerran rakas Iida mahtavasta yo-lahjasta! 

 Alkuviikosta suunnattiin Pilvin kanssa Ylöjärvelle viettään Essin kanssa MEP-laatuaikaa. Käytiin iltakävelyllä, katsottiin elokuva, jonka aikana itkin melkein koko ajan sekä kierrettiin läpi Ikea ja Ideapark. Rahaa kulu enemmän kun piti, mutta kerrankin ostin oikeesti hyödyllisiä asioita! Oli kyllä ihan parasta olla pitkästä aikaa yhdessä. On ihanaa, että edes jotkut asiat ja ihmissuhteet ei muutu, vaikka aikaa kuluu. 

Viime viikonloppu vietettiin joukkuekavereiden kanssa Kalajoella beachfutis-turnauksessa. En oikein keksi sanaa, jolla kuvaisin tätä reissua. En olis uskonut, että yhteen viikonloppuun voi mahtua niin paljon erilaisia tunnetiloja ja kokemuksia. Upeita auringonlaskuja, hyvää ruokaa, naurua ja kyyneleitä, iloa ja pettymyksiä. liian lyhyitä yöunia, syvällisiä keskusteluja keskellä yötä autossa, tanssimista ja hyvää musiikkia, Anna Abreu ja Teflon Brothers sekä paljon paljon muuta. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta kokonaisuudessaan reissu oli erittäin hyvä (ei sentään täydellinen). Kiitos Children of Jones and Moore, ootte parhaita ♥♥

Kalajoelta jatkoin matkaa perheen kanssa Leevin luokse, josta palattiin Kauhavan ja Ähtärin kautta tänään kotiin. Sillä aikaa kun pienimmät sisarukset hurjasteli Powerparkissa, me kierrettiin Samun, iskän ja äidin kanssa Kauhavan nähtävyyksiä, joita oli wikipedian mukaan mm. Raijan grilli, puukkotehdas ja RoadHouse XD Onnittelut ja kiitokset sulle, jos jaksoit lukea tän postauksen loppuun asti. 

too tired

Mulla on täysin vetämätön olo. Oon ollut koko viikon jotenkin tosi väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti. Oon mennyt nukkumaan liian myöhään, herännyt liian myöhään ja syönyt liian huonosti. Yökyläily Iidan luona nosti mun energiatasoa hetkeksi, mutta nyt oon taas ihan poikki, vaikken oo tehnyt melkein mitään. Huomenna on onneks lisää piristystä tiedossa, kun suunnataan Iidan kanssa Helsinkiin Live Aid Uusi Lastensairaala -konserttiin. En malta oottaa! Ihanaa viikonloppua kaikille ♥♥

Still alive

Hengissä ollaan! En vieläkään ymmärrä, miten selvisin puhujanpönttöön ja takaisin pyörtymättä jännityksestä. Jalat tärisi niin pahasti, että pelkäsin niiden pettävän alta, mutta saamastani palautteesta päätellen melkein kukaan muu ei sitä huomannut. En osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä, kun pääsin takaisin omaan penkkiini ja tajusin selvinneeni. Siitä hetkestä lähtien koko päivä oli yhtä juhlaa! Huonoista yöunista huolimatta energiaa riitti iltaan asti eikä hymyä tarvinnut kertaakaan vääntää väkisin kasvoille. Suupielet nimittäin nousi ylös ihan itsestään. Juhlinta jatkui vielä sunnuntaina, kun matkustettiin Jyväskylään juhlistamaan mun ja serkkupojan ylioppineisuutta äidinpuolen sukulaisten kanssa. Mun sydän oli pakahtua rakkaudesta ja kiitollisuudesta, kun ymmärsin jälleen, miten paljon upeita ihmisiä mun elämässä onkaan. Lämmin kiitos vielä kerran kaikille, jotka muisti mua tavalla tai toisella. Ootte mulle kultaakin kalliimpia! ♥♥♥♥

Ps. Jos jotakuta kiinnostaa, alla olevasta linkistä voi kuunnella mun puheen.