Tiia♥Aleksi

Rohkeutta ei ole se, ettei pelkää vaan se, että pelkää mutta uskaltaa silti.

Tässä sitä ollaan. Väsyneenä. Kaikkensa antaneena. Helpottuneena. Molemmat soveltuvuuskokeet on nyt takana, eivätkä painajaismaiset odotukseni onneksi toteutuneet. Oikeastaan molempia koepäiviä voisin kutsua kokonaisuudessaan melko miellyttäviksi kokemuksiksi, vaikka Joensuun haastattelu sisälsikin huomattavasti Helsinkiä haastavampia kysymyksiä. Nyt sitten vaan odotetaan jännityksellä heinäkuun ensimmäistä ja toivotaan parasta. Huomenna olis vielä hääkuvauskeikka ja sen jälkeen saan vihdoin viettää ainakin muutaman stressittömän hetken. Hengittää syvään ja antaa ajatusten juosta. Nauttia kesästä ja elää hetkessä.   

Tällä hetkellä iloitsen yksinkertaisesti siitä syystä, että oon hengissä. Tähän kevääseen on nimittäin mahtunut hetkiä, jolloin oon tuntenut tukehtuvani pakokauhuun ja ahdistukseen. Hetkittäin oon joutunut niin synkän pimeyden valtaan, ettei valonsäteitä oo löytynyt etsimälläkään. Vaikkei mitään erityisen pahaa missään kohtaa tapahtunut, stressi ja pelko sai musta välillä ihan käsittämättömän vahvan otteen. Nyt oon kuitenkin tässä, uuden oven kynnyksellä ja pitkästä aikaa tulevaisuus näyttää valoisalta. Oon jälleen kerran voittanut pelkoni ja selvinnyt asioista, joista en uskonut selviäväni. Oon kaatunut ja noussut ylös, tehnyt virheitä ja oppinut niistä, kadottanut uskon itseeni ja löytänyt sen taas. Kaiken ahdistuksen keskellä oon ymmärtänyt paremmin, miten hukassa olisin ilman Jeesusta. Usko Jumalaan saa mut luottamaan siihen, että oikeat ovet avautuu oikeaan aikaan ja että tapahtuipa mitä vaan, mun ei koskaan tarvi pärjätä yksin. Oon arvokas riippumatta ulkonäöstäni, suorituksistani ja smalltalk-taidoistani. Näyttipä asiat miten synkiltä vaan, mulla on aina tulevaisuus ja toivo. 

ONNEA!

Oon todella pahoillani ihan ala-arvoisesta postaustahdistani. Tää kevät on ollut sellasta aikaa, ettei kovin montaa kertaa mieleen oo eksynyt ajatustakaan koskien tätä blogia. Eilen mulla alko kuitenkin kesäloma ja kunhan selviän ensi viikosta soveltuvuuskokeineen hengissä, yritän parhaani mukaan muuttaa postaustahdin aktiivisemmaksi. Tänään meidän perhe sai taas yhden uuden ylioppilaan. On ollut aivan ihana ja siunattu päivä. Aamulla olin vanhan alakouluni kevätjuhlassa nauttimassa nostaligisista fiiliksistä ja pikkuveljen juhlien lomassa poikkesin myös onnittelemassa muutamaa ystävää. Huomenna juhlinta jatkuu vielä sukulaisten kanssa ja sitten onkin aika suunnata ajatukset ihan satasella tuleviin soveltuvuuskokeisiin. 

Tahdon koko sydämestäni toivottaa oikein paljon onnea ja siunausta kaikille valmistuneille! Ootte mahtavia. 

 Tämä päivä on elämän kevät, 

se on voimaa nuoruuden. 

Tänä päivänä hymyilevät 

eilinen ja huominen. 

Tämä päivä on taistelun tulos, 

ovi auki on elämään. 

Tänään aika on lähteä ulos, 

ja kokeilla siipiään. 

Tänä päivänä kaikki on uutta, 

mutta huomenna historiaa. 

Tämän päivän mahdollisuutta 

takaisin et koskaan saa. 

Minne kuljetkin maailman kyliin 

etsi totta ja kestävää. 

Etsi polkusi Jumalan syliin 

- ja olet keskellä elämää -. 

Hyvää matkaa, hyvää matkaa. 

Työtä tee ja uutta luo. 

Ja kun löydät vettä elävää, 

- ota maljasi ja juo

Pekka Simojoki

hengissä

Ulkona on niin kaunis ja kesäinen ilma, että tulin vaan pikaisesti ilmottamaan olevani edelleen hengissä ja jakamaan teille muutaman kuvan. Vajaa viiden viikon luku-urakka ja pääsykokeet takana, toinen välivuosi mahdollisesti edessä. Siihen ainakin varaudun henkisesti, mutta parin viikon päästä selviää pääsenkö soveltuvuuskokeisiin vai en. Vielä pitäis jaksaa neljä viikkoa töissä ja sitten alkaa kesäloma!! Nyt meen nautiskelemaan auringonpaisteesta, ihanaa viikonloppua ♥♥♥

kuolema, elämän pahin vihollinen

Maailma on pimeä ja koko ajan pimenemässä. Pahoja asioita tapahtuu kaukana ja koko ajan lähempänä. Kuolema vaanii jokaisen nurkan takana. Yksikään päivä, yksikään tunti, yksikään hengenveto ei ole itsestäänselvyys. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Kuolema on lähellä jokaista ihmistä, halusipa hän sitä myöntää tai ei. Maailmassa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Paitsi se, että kaikki me kuolemme. Tavalla tai toisella. Aikana tai toisena. Kuolemaa ei voi paeta, siihen ei voi valmistautua. Aina se yllättää, pysäyttää, hiljentää. Kuolema on elämän pahin vihollinen. Se on jotain  niin pelottavaa, jotain niin tuntematonta, jotain niin lopullista. 

Kuuntelen pitkästä aikaa kesällä 2013 luomaani sielunsisko-soittolistaa. Kaikessa kauneudessaan se täyttää sydämeni tuskalla ja kysymyksillä. Se tuo mieleeni viimeiset hetket, jotka sain viettää rakkaan Roosani kanssa. Se tuo mieleeni kuoleman. Syvän pimeän kuilun, joka imaisee sisäänsä silmänräpäyksessä eikä päästä irti otteestaan. Kauniit onnelliset muistot ovat surun ja epätoivon värittämiä. Kun kuoleman kohtaa, se jättää aina lähtemättömän jäljen. Jäljen, joka haalenee ajan kuluessa, muttei koskaan katoa. 

Auringon paistaessa, elämän hymyillessä kuolema tuntuu kaukaiselta. On vain tämä hetki, joka on elettävä täysillä. Keskitytään kaikkeen materialistiseen  ja unohdetaan, miten katoavaista se kaikki on. Ollaan mukamas niin kiireisiä, ettei ole aikaa pysähtyä miettimään elämän tärkeimpiä kysymyksiä. Mistä tänne on tultu ja minne ollaan matkalla. Sekunnit muuttuvat minuuteiksi, minuutit tunneiksi, tunnit päiviksi, päivät vuosiksi. Aika kuluu, nykyhetkestä tulee muisto, joka haalistuu haalistumistaan. 

Kun pimeys ottaa vallan, matto vedetään jalkojen alta ja kaikki se, minkä varaan on rakentanut luhistuu, on pakko pysähtyä. Kun turvallisuus muuttuu turvattomuudeksi, ilo suruksi, rauha peloksi, nousee mieleen kysymys "onko olemassa mitään kestävää?" Kun pää täyttyy kysymyksistä, sydän huutaa vastauksia. "Rakkaus on väkevämpi kuolemaa" sanotaan. Mutta kun kuolema hyökkää, kaikki aseet riisutaan. Ei ole mitään, millä taistella sitä vastaan. Kuolema on mysteeri, joka jättää kysymyksiä, joihin ei tunnu olevan vastauksia. Eihän kukaan kuollut ole tullut kertomaan, mitä rajan tuolla puolen on. Vai onko? 

2000 vuotta sitten eli mies nimeltä Jeesus. Historiankirjat ovat täynnä toinen toistaan pätevämpiä todisteita siitä, että tuo mies on todella elänyt. Jeesus ei ollutkaan mikään ihan tavallinen tyyppi. Hän paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla ja väitti olevansa Jumalan poika. Aika hullua eikö? Samaan aikaan eli kaksitoista miestä ja muutamia naisia, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta. He kulkivat Hänen seurassaan kolmen vuoden ajan ja vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli se, joka väitti olevansa. Jeesus oli heidän paras ystävänsä. Yhtäkkiä koitti päivä, jolloin matto vedettiin heidän jalkojensa alta. Tuli perjantai, pitkäperjantai. jolloin pimeys otti vallan. Kaikki toiveet murskattiin. Heidän paras ystävänsä tuomittiin kuolemaan. Kaikkein häpeällisimpään ja tuskallisimpaan kuolemaan. Jeesus naulattiin ristiin. Suru, pelko ja pettymys täytti näiden ihmisten sydämet. He pelkäsivät, että heidätkin tapettaisiin, koska he olivat olleet Jeesuksen seuraajia. He pelkäsivät niin paljon, että menivät lukkojen taakse piiloon. 

Jeesus haudattiin ja haudan suulle vieritettiin valtavan suuri kivi. Roomalaiset sotilaat asetettiin vartioimaan hautaa. Lauantai kului epätoivoisissa merkeissä. Sunnuntaiaamuna eräät naiset lähtivät haudalle ja löysivät vain käärinliinat. Kivi oli vieritetty pois haudan suulta ja hauta oli tyhjä. Jeesus ilmestyi näille naisille, jotka lähtivät kertomaan asiasta muillekin opetuslapsille. Monet heistä eivät kuitenkaan uskoneet, ennen kuin Jeesus ilmestyi heillekin. Raamattu kertoo, että Jeesus ilmestyi yli 500 opetuslapselle. Yhtäkkiä pelkureista tuli käsittämättömän rohkeita. He olivat valmiit uhraamaan henkensä ja 11 kahdestatoista opetuslapsesta tapettiinkin uskonsa vuoksi. Miten tämä oli mahdollista? He olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen. Jeesus oli voittanut kuoleman, elämän pahimman vihollisen. Mitään muuta selitystä opetuslapsissa tapahtuneelle ihmeelliselle muutokselle ei ole. Näiden "pelkureiden"julistuksen kautta kristinuskon sanoma on levinnyt maailman ääriin asti ja siitä mekin saamme tänään iloita. 

Jeesus elää ja tahtoo tänään muuttaa sinunkin elämäsi. Hän tahtoo antaa pelon tilalle rohkeuden, turvattomuuden tilalle turvallisuuden, kysymysten tilalle vastaukset, rauhattomuuden tilalle rauhan, vihan tilalle rakkauden, syyllisyyden tilalle anteeksiantamuksen. Hän tahtoo sanoa sinulle, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Kun turvaudut Jeesukseen, kuolemasta tulee vain portti iankaikkiseen elämään. Jeesus kärsi rangaistuksen, joka olisi kuulunut sinulle ja minulle.  Hän kuoli, jotta me voisimme saada anteeksi ja Hän nousi kuolleista, jotta me saisimme elää. 

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä."

Siunattua pääsiäistä!

metsäretkellä

kevättä ja kiitollisuutta ilmassa

Voi miten rakastankaan kevään saapumista: lumen sulamista, lintujen laulua ja auringonpaistetta. En malta odottaa sitä hetkeä, kun luonto herää eloon: ruoho alkaa vihertää, leskenlehdet ja valkovuokot täyttävät tienpientareet ja puihin alkaa ilmestyä pieniä vaaleanvihreitä lehtiä. Silloin tajuaa, että taas on yksi pimeä talvi selätetty ja kesä lähestyy kovaa vauhtia. Mulla on tiedossa pitkästä aikaa oikein kunnon kesäLOMA! En oo nimittäin hakenut kesätöitä, koska just pari päivää sitten kolahti postiluukkuun allekirjoitettavaksi työsoppari, joka on voimassa kesäkuun alkuun. Tarkoittaa siis sitä, että mun pitää lukea pääsykokeisiin töiden ohella. Onneks mulla on kuitenkin enimmäkseen vaan neljän tunnin päiviä. Ja onneks pääsykokeisiin lukeminen osuu just siihen ajanjaksoon, jolloin valon määrä lisääntyy, mikä toivottavasti vaikuttaa myös energiatasoon positiivisesti. Ja vielä yks onneks: osallistun verkkovalmennus.com:n valmennuskurssille, mikä varmasti helpottaa monella tapaa lukemista. 

Kuluneella viikolla oli kyllä taas sellaisia hetkiä, jolloin tuntui siltä, ettei jaksaisi tehdä kertakaikkiaan mitään. Noista fiiliksistä huolimatta yritin liikkua mahdollisimman paljon ja syödä terveellisesti. Onnistuin yllättävän hyvin! Muutaman kerran iski ihan järkyttävä suklaanhimo, mutta (uskokaa tai älkää) pystyin kuitenkin jättämään tarjouksesta ostamani suklaalevyn rauhaan :D 

Viime päivinä oon taas miettinyt, miten hyvin mulla on asiat. Mulla on kiva työpaikka, kiva harrastus ja hyvät edellytykset päästä opiskelemaan alaa, joka kiinnostaa mua. Mulla on rakastava perhe, koti jossa on hyvä olla ja paljon ihania ystäviä. Mun ei tarvitse etsiä ahdistuneena elämän tarkoitusta ja vastauksia muihin vaikeisiin kysymyksiin, koska oon jo löytänyt vastaukset. Mulla on sydämessä rauha, jonka vaan Jeesus voi lahjoittaa. Mulla on joka päivä tarpeeks ja jopa yltäkyllin ruokaa. Mun ei tarvitse jatkuvasti pelätä sodan keskellä itseni ja läheisteni puolesta. Vaikka murehdin tulevaisuutta ja tottakai pelkään kuolemaa, tiedän ettei mulla kuitenkaan oo mitään hätää. 

Vaikka Suomessakin on monet asiat huonosti ja vaikuttaa siltä, että koko ajan mennään huonompaan suuntaan, täällä on maailman mittakaavassa asiat kuitenkin ihan tajuttoman hyvin! Meillä on toimiva terveydenhuolto, ilmainen koulutus ja turvallinen elinympäristö. Kukaan ei tiedä kauanko me saadaan nauttia näistä "eduista", mutta niin kauan kuin saadaan, meidän tulis oikeesti olla sydämemme pohjasta kiitollisia! Kun oman elämän murheet tuntuu ylitsepääsemättömän suurilta, on hyvä katsoa ympärilleen ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Mulla riittää tässä asiassa tekemistä varmaan koko loppuelämäks. Liian usein joudun pienistäkin asioista niin syvälle negatiivisten tunteiden valtaan, etten osaa ajatella lainkaan järkevästi. Silloin täytyy vaan kulkea suoraan myrskyn silmään, vaikka tuntuisi siltä, että pää räjähtää, sydän puristuu kasaan ja kaikki ylimääräinen energia kuluu hengityksen säätelyyn. Kun on päässyt pois myrskyn keskeltä, aurinko paistaa kirkkaammin ja jälkikäteen mietittynä hirmumyrskykin näyttää vain pieneltä sadekuurolta. 

He knows

Viime postauksessa hehkuttamani ihmeellinen tyytyväisyyden tunne ei sitten kovin pitkään kestänytkään. Maanantaiaamuna heräsin inhottavaan kurkkukipuun ja nuhaisuuteen, enkä päässyt viikolla yksiinkään treeneihin. Keskiviikkona jouduin olemaan töistäkin pois, koska oli niin kipeä olo. Perjantaina lähdin töiden jälkeen Onnibussilla Helsinkiin moikkaamaan Lauraa ja Viljaa. Käytiin yhdessä syömässä ja annettiin kerjäläisnaiselle loput ruuat, mitä ei jaksettu syödä. Voi että, miten hyvä mieli tuli, kun näki iloisen ja kiitollisen ilmeen naisen kasvoilla. Lauantaina näin lukiokavereita ihan liian pitkän tauon jälkeen ja sunnuntai kuluikin laukkuja pakatessa. Lähdin viettämään hiihtolomaa Ryttylään ja saapuessani Kansanlähetysopistolle tuntui ihan siltä kuin olisi palannut kotiin. Sain taas oppia paljon uutta Raamatusta, syödä superhyvää ruokaa ja viettää aikaa aivan mahtavien ihmisten kanssa. Viikko kului ihan liian nopeasti ja jäi vähän sellanen fiilis, että tekis mieli lopettaa työt ja mennä takasin. Vastaavanlaista rauhaa, yhteyttä ja hyvänolontunnetta on vaikea löytää mistään muualta. 

Mulla on aina ollut sellainen ongelma, että loman jälkeen tuntuu lähes ylivoimaisen ahdistavalta palata takaisin arkeen. Onneks saan kuitenkin yleensä aika nopeasti rytmistä kiinni. Tällä hetkellä mua särkee päähän ja on jotenkin epämääräisen rauhaton olo. Huomenna pääsen onneks treeneihin ja ensimmäisen työpäivän jälkeen on varmaan taas ihan erilainen fiilis.

VAKAVA-materiaalin ilmestymiseen on vajaa neljä viikkoa ja vähän pelottaa, miten lukeminen tulee sujumaan, kun ei oo vuoteen joutunut pänttäämään kunnolla. Jollain tavalla oon kuitenkin innoissani. On ollut hetkiä, jolloin on tuntunut siltä, ettei musta oo opettajaksi. Silti koen, että mun innostus alaa kohtaa kasvaa päivä päivältä ja ymmärrän koko ajan paremmin haluavani työskennellä lasten kanssa. Saas nähdä mitä mieltä oon tulevan työviikon päätteeks XD Onneks tässä on vielä aikaa ennen haun päättymistä. Rehellisesti sanottuna mulla ei kylläkään ole yhtäkään potentiaalista varasuunnitelmaa. Joten jos te keksitte, mikä (muu kuin opettaja) musta vois tulla isona, laittakaa kommenttia tulemaan! Onneks näissäkin asioissa saa luottaa Jumalan johdatukseen.

Ps. Kuunnelkaa Dan Bremnesin biisi He knows!!