jotain pientä onnellisuudesta

Tänään kiipesin puuhun ja olin onnellinen. Dippasin mansikoita sulatettuun suklaaseen ja söin vatsani kipeäksi. Rakastuin entistä enemmän nykyiseen kotikaupunkiini ja löysin sieltä uuden lempparipaikan. Juttelin kassajonossa vieraan mummon kanssa ja annoin alkoholistinaiselle kolme euroa keksipakettia varten. Hengitin raikasta meri-ilmaa, mäntyjen tuoksua ja auringonpaistetta. Nautin rakkaan ystäväni seurasta ja maailman ihanimmasta naurusta. Unohdin arjen huolet ja ahdistuksen. Miten pienistä asioista ihminen voikaan tulla onnelliseksi? 

Oonkin viime päivinä pysähtynyt miettimään, mitkä on niitä asioita, jotka nostaa mun suupielet ylöspäin ja tuo väriä harmaaseen arkeen. Kerta toisensa jälkeen oon tullut siihen lopputulokseen, että ne asiat on tosi pieniä ja jonkun ulkopuolisen silmin jopa täysin mitättömiä. Kuitenkin juuri niissä arjen pienissä ilonaiheissa on käsittämätön voima nostaa sydän taivaisiin, josta kaikki hyvä ja kaunis on saanut alkunsa. "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaak. 1:17 

Vaikka huominen työpäivä ja Iidan lähteminen takaisin Joensuuhun saa epämiellyttävän tunteen nousemaan mun sydänalaan, haluan pitää katseeni ilta-auringon värjäämissä pilvissä. En tarvitse mainetta, kunniaa, rahaa, sadoittain ystäviä, täydellistä ulkonäköä tai poikaystävää ollakseni onnellinen. Tarvitsen vain rohkeutta tarttua kiinni Jumalan lupauksiin, silmälaseja nähdäkseni kaiken sen kauniin, mikä elämääni jo ympäröi ja ennen kaikkea rakkautta. Rakkaus on se voima, joka saa katseen kääntymään pois omasta navasta ja ahdistuksesta ympäröivien ihmisten hätään. 

Juuri arjen pienissä tai suurissa kohtaamisissa löydämme merkityksen elämällemme. Kun uskallamme hymyillä ja katsoa toisiamme silmiin, rohkaista alaspainettuja, ojentaa kätemme ja sydämemme epätoivoon hukkuvien puoleen ja luopua omista oikeuksistamme toistemme vuoksi, löydämme ihmisyyden. Löydämme itsemme. Kuten Jeesuskaan ei tullut maailmaan palveltavaksi vaan palvelemaan, meidätkin on luotu palvelemaan toisiamme. Kuinka helposti me keskitymme miettimään, mikä tai kuka voisi tehdä meidät onnelliseksi, sen sijaan että pohtisimme, mitä me voisimme tehdä, jotta meidän ympärillämme olevilla ihmisillä olisi parempi olla? Kuinka totta onkaan, että antaessaan saa! Kuinka tyhjäksi ja onnettomaksi itsekkyys jättääkään meidän sisimpämme.

Jumala on täydellinen rakkaus ja Hän sanoo sanassaan: "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Joh. 10:10. Ilman Jumalaa meillä ei ole voimaa eikä edes halua asettaa muiden tarpeita omiemme edelle. On vaikea rakastaa muita, jos ei saa tuntea itseään rakastetuksi. Siksi meidän onkin ensin otettava vastaan Jumalan täydellinen rakkaus ja hyväksyntä. Jumala rakastaa meitä Jeesuksen tähden riippumatta siitä, mitä teemme, mitä sanomme tai mitä ajattelemme. Mikään eikä kukaan koskaan voi vähentää Hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Siinä on avain todelliseen elämään ja todelliseen autuuteen. 

väsymys vei taas voiton

Oon taas ihan kuolemanväsynyt, vaikka nukuin viime yönä kymmenen tuntia. Johtuu varmaan ainakin osittain siitä, että eilen saatettiin aamuviideltä Pinja lentokentälle ja yöunet jäi vähän lyhyeks. Heti kun mun unirytmi menee sekaisin, meen itekin ihan sekaisin. Uskomatonta ajatella, että siellä se rakas pikkusisko nyt on maailman toisella puolella eikä tulla näkeen toisiamme VUOTEEN. En voi kuin ihmetellä ja ihastella sitä rohkeutta, mikä mun kaikilla siskoilla on. Musta ei olis muuttamaan vuodeks vieraiden ihmisten ja vieraan kielen keskelle. Viime kesän kolmen viikon Italian reissu oli mulle jo ihan tarpeeks :D Jälleen kerran väsymys vie voiton, vaikka haluaisin jakaa teille viime päivinä mun päässä risteilleitä ajatuksia ja oivalluksia. Iida tulee huomenna pariks päiväks kylään, joten palataan viikonloppuna ♥ God bless!

väsynyt ja voimaton

Joskus negatiivisilla asioilla on tapana kasaantua ihan käsittämättömällä tavalla. Just kun on toipumassa edellisestä iskusta, seuraava hyökkää kulman takaa. En muista, koska mulla olis ollut näin heikko ja avuton olo. Tän päivän työkeikka peruuntu, mikä on suurta armoa, vaikka sekin tuntu aluks ja tavallaan edelleenkin tuntuu pahalta. Jotenkin kaikki energiavarastot on imetty ihan kuiviin. Tän päivän oonkin pysytellyt neljän seinän sisällä ja kulkenut ympäri asuntoa kuin haamu. Mulla olis paljon ajatuksia, mitä haluaisin jakaa, mutta tällä hetkellä mulla ei oo voimavaroja siihen. Tässä kuitenkin muutamia kuvia viime viikolta, joihin on mahtunut myös paljon hyvää ja kiitettävää. Palataan toivottavasti pian ♥

lepopaikka

Aamulla lähdin kotoa auringon paistaessa. Sateesta ei ollut tietoakaan, eikä sääennustekaan sitä luvannut tälle päivälle. Yhtäkkiä tummat pilvet kuitenkin kerääntyivät taivaalle ja alkoi sataa kaatamalla. Salamakin välähti ja kastuin läpimäräksi. Haaveilin auringosta tai vähintäänkin sadetakista ja kumisaappaista. Ei mennyt kauaakaan, kun myrsky loppui yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Nyt istun sängylläni tietokone sylissä ja auringonvalo tulvii sisään huoneeseen sälekaihtimien välistä. Myrsky tuntuu kaukaiselta ja epätodelliselta. Kuin sitä ei olisi ollutkaan. 

Viime viikko oli todellista vuoristorataa. Oli hetkiä, jolloin tunsin hukkuvani ahdistuksen aaltoihin ja kyyneliin. Nykyisyys tuntui liian raskaalta kantaa ja tulevaisuus ylivoimaiselta kohdata. Toivon aurinko pysyi visusti piilossa mustanpuhuvan pilviverhon takana. Lähdin töihin itkua pidätellen ja pelkäsin romahtavani. Kohtasin asiakkaan ja myrsky tyyntyi. Oli taas helppo hengittää. Kunnes tuli uusi päivä uusine haasteineen. Jälleen kadotin ilon ja rohkeuden, mutta siitä huolimatta jatkoin uimista, enkä antanut aaltojen hukuttaa minua. Pääsin kuivalle maalle ja löysin lepopaikan. Siellä olen tälläkin hetkellä. Nautin auringonpaisteesta, lempeästä merituulesta ja kesän tuoksusta. Myrsky tuntuu kaukaiselta ja epätodelliselta. Kuin sitä ei olisi ollutkaan. 

Tiedän, ettei aurinko paista ikuisesti. Välillä salamat iskevät ja ukkonen jyrisee. Joskus sataa lunta, vaikka olisi juhannus. Joskus tuntuu sairaan pahalta, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Toisaalta tiedän myös sen, ettei myrskykään kestä loputtomiin. "There is pain in the night but joy comes in the morning". Tiedän, että tulipa elämässäni vastaan mitä tahansa, minä selviän. Vaikka tuntisin itseni hyljätyksi, yksinäiseksi ja epäonnistuneeksi, en ole koskaan yksin. Rinnallani kulkee Vapahtaja, joka ei koskaan jätä minua ja Hänen lahjoittamansa enkelit, joita voi kutsua myös ystäviksi ja perheenjäseniksi. Tiedän, että epäonnistuinpa miten täydellisesti tahansa, tulen aina olemaan täydellisen hyväksytty Isän silmissä Jeesuksen tähden. Hänen sylistään löydän lepopaikan, jonne voin juosta myrskyä pakoon ja vielä koittaa päivä, jolloin Hän pyyhkii jokaisen kyyneleen silmistäni.