sunnuntai 9. lokakuuta 2016

your home is where your heart is

Musta on tuntunut viime päivinä siltä, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti oo tarpeeksi tunteja, jotta ehtis saati sitten jaksais hoitaa kaikki asiat, jotka pitäisi hoitaa. Välillä stressaa niin paljon, että sydän tuntuu pakahtuvan ja tekisi mieli vaan itkeä. Ens perjantaina on ensimmäinen tentti, enkä tiedä yhtään miten siihen tulis lukea. Pitäis myös kirjottaa pari esseetä ja valmistella didaktiikan ryhmätunnille opetustuokio. Onneks mulla on parhaat kämppikset, jotka saa mut nauramaan silloinkin, kun maailma tuntuu romahtavan. Tällä viikolla pääsin myös ihan liian pitkän tauon jälkeen pelaamaan jalkapalloa ja nautin siitä suunnattomasti!!

On surullista tajuta, miten helposti mun silmät sokeutuu näkemästä kaikkea sitä kaunista ja hyvää, mitä mun elämässä on. Välillä vajoan niin syvälle negatiivisuuteen, että oikein hävettää. Silti mun tuska on niinä hetkinä todellinen, enkä saa väkisin silmiäni auki. Kuitenkin toivon ja rukoilen koko sydämestäni, että oppisin yhä enemmän keskittymään kiittämiseen valittamisen sijaan. Tää viikonloppu on ollut kaikessa vauhdikkuudessaan tosi siunattu. Meidän koti on ollut täynnä ihmisiä, joiden läsnäolossa ei voi muuta kun olla onnellinen. Oon ollut ainakin hetkeksi pakotettu unohtamaan kaikki elämän stressitekijät. Kun katselen meidän asuntoa, Lauraa & Elisaa, seinällä olevia valokuvia ja kuuntelen tätä biisiä, kiitollisuus täyttää mun sydämen. Kaikesta huolimatta on ihanaa olla elossa. Juuri tässä ja juuri nyt. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti