tiistai 20. syyskuuta 2016

uusi elämä

Oon kyllä taas ollut maailman saamattomin bloggaja, pahoittelut! Edellisestä postauksesta on kulunut jo kuukausi ja mun elämä on muuttunut aika radikaalisti sinä aikana. Elämä uudessa kodissa, uudessa kaupungissa ja uudessa koulussa on tuonut mukanaan paljon kaikkea uutta. Uusia paikkoja, uusia ihmisiä ja uusia kokemuksia. Iloja ja suruja, itkua ja naurua, pelkoa ja pelkojen voittamista. En olis ikinä uskonut sopeutuvani näin hyvin ja näin nopeasti näin suureen kaupunkiin. Jo kolmen viikon jälkeen voin kutsua Helsinkiä kodiksi. Suurin kiitos kuuluu tietysti Jumalalle, mutta toinen merkittävä tekijä mun nopeaan kotiutumiseen on kämppikset. Maailman parhaat sellaiset. En millään voi uskoa, että vuosi sitten en tuntenut heistä kumpaakaan, koska nyt musta tuntuu ihan siltä kuin oltais tunnettu aina.  Tykkään myös mun uudesta koulusta ja opiskelukavereista tosi paljon. Vaikka välillä oon ihan kriisissä sen suhteen, että onko musta opettajaksi, opiskelu on ainakin tuntunut tähän mennessä tosi mielekkäältä, koska opiskeltavat aiheet on sellasia, jotka mua oikeesti kiinnostaa. En malta odottaa mitä kaikkea uutta pääsen oppimaan! 


Yritän nyt ihan oikeesti vähän kiristää tätä postaustahtia. Jos en ehdi kirjoitella sen enempää, kuvia julkaisen ainakin. Helsinki on täynnä toinen toistaan upeampia paikkoja, enkä malta oottaa että pääsen kunnolla kuvailemaan täällä. Kiitos kun jaksatte mun laiskuudesta huolimatta pysyä kuulolla!

maanantai 22. elokuuta 2016

Sardinia ♥

Sardinia. Siinä on paikka, jossa todellakin kannattaa joskus käydä. Koska mun sanat ei riitä kuvailemaan sen kauneutta, annan kuvien jälleen hoitaa hommansa. Kokonaisuudessaan mun Italian reissu oli huikea kokemus, joka sisälsi paljon sekä mukavuus- että epämukavuusalueella olemista. Vajaan kolmen viikon aikana sain nauttia lähes jatkuvasta auringonpaisteesta, syödä litroittain italialaista jäätelöä ja uida täydellisen lämpöisessä ja värisessä merivedessä. Ehdin rakastua italian kieleen ja kulttuuriin, mutta samalla tajusin olevani sydänjuuriani myöten suomalainen. Sain maistaa pienen palasen siitä, miltä tuntuu olla ihmisten ympäröimänä, joiden puheesta ei ymmärrä sanaakaan. Kotiin palattuani huomasin kiusallisuuden sietokykyni parantuneen huomattavasti. Reissusta tarttui mukaan myös kivat rusketusrajat, pariton kenkä (toinen unohtui Milanon rautatieasemalle XD), 1600 valokuvaa ja monta unohtumatonta muistoa. Ensi vuonna tiedossa on todennäköisesti uusi reissu, mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen saadessani olla Suomen tutulla ja turvallisella maaperällä. 

Thank you for taking such good care of me families Ihalainen-Carli and Piras ♥ You are amazing!!