lauantai 18. lokakuuta 2014

syysloma 2014

Mun syyslomaan on mahtunut Joensuun reissu Iidan luokse, jalkapallon peluuta, palju- ja leffailta Veeran ja Miian kanssa, vierailu Essin uudessa kodissa Tampereella, Sofenginen keikka Janitan seurassa sekä perheretki Hämeenlinnaan. Kiirettä on siis pitänyt, mutta on ollut ihana viettää aikaa parhaiden ystävien kanssa!  Mulla on nytkin sen verran paljon tekemistä, etten ehdi  höpistä enempää, joten kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa! Ciao. 


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

elämää ei sen enempää

Taas on yksi viikko jo puolessa välissä enkä voi olla ihmettelemättä, mihin aika katoaa. Lokakuu on tuonut tullessaan pimeyden ja kylmyyden, mutta onneksi puut ovat piristämässä väriloistollaan. Kaksi äidinkielen kurssia ja pitkä matematiikka pitävät huolen siitä, ettei stressitaso pääse laskemaan turhan alhaiseksi. Välillä stressi antaa mun toimintaan älyttömästi energiaa ja saan tehtyä asioita tosi tehokkaasti. Joinain päivinä se sen sijaan saa mut lamaantumaan täysin, niin että saatan istua ahdistuneena sängylläni useita tuntia kykenemättä tekemään mitään. Tänään on ollut just sellanen päivä. Onneks huomenna koulu alkaa vasta kahdeltatoista ja syyslomaankin on enää pari päivää. Eiköhän tästä taas selvitä.


Viime viikonloppuun mahtu paljon kivoja juttuja. Perjantaina oli taksvärkki ja siivosin koko talon. Iskä vei mut, Samun ja Pinjan kanasalaatille ja oli kiva pitkästä aikaa istua rauhassa saman pöydän ääreen juttelemaan. Lauantaina näin pitkästä aikaa Janitaa ja päätettiin lähteä metsäretkelle. Oli ihanan rentouttavaa kävellä syksyisessä metsässä jutellen henkeviä.Illemmalla käväsin Alman synttäreillä ja oli kyllä tajuttoman hyvää ruokaa tarjolla! Sunnuntaina lähdettiin Ennin ja Ailan kanssa Tallinnaan. Vaikka laiva keinu ihan liikaa ja sää Tallinnassa ei ollut mikään paras mahdollinen, meillä oli tosi hauskaa. Istuttiin aamupala-buffetissa kaks tuntia, kierrettiin kaikki apteekit läpi ja analysoitiin venäläisten ulkonäköä.  Oon kiitollinen näistä upeista ystävistä! 

perjantai 3. lokakuuta 2014

toiset päivät ovat parempia kuin toiset


On päiviä, jolloin hymyileminen ei tuota lainkaan vaikeuksia. Maailma näyttää kauniilta ja tulevaisuus valoisalta. Peiliin katsoessaan näkee ihmisen, joka on kaunis, arvokas ja ainutlaatuinen. Muiden ihmisten seurassa on hyvä olla. Oikeisiin tilanteisiin löytyy juuri ne oikeat sanat. On kiitollinen olo pienistäkin asioista. Elämällä tuntuu olevan selkeä suunta ja tarkoitus. Vaikka aurinko ei paistaisi, energiaa tuntuu riittävän kaikkeen mahdolliseen. Jalkapallotreeneissä peli kulkee, opiskelu motivoi ja ruoka maistuu hyvältä. On vain yksinkertaisesti helppoa olla onnellinen.


On myös toisenlaisia päiviä. Päiviä, jolloin kaikki hyvät päivät ovat jollain ihmeellisellä tavalla kadonneet muistista. Hymyn tilalla on kyyneleitä ja kuristava tunne kurkussa. Rintaa puristaa ja hengittäminen tuntuu raskaalta. Värit ovat kadonneet ja maailma näyttää harmaalta. Tulevaisuus pelottaa, ihmisten seura pelottaa, peiliin katsominen pelottaa. On arvoton, epäonnistunut ja yksinäinen olo. 


Toiset päivät ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrät kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität Mene edeltä kyllä se jää kantaa ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan kyllä se jää kantaa, sulje jo silmäsi Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden ei ole hätä, ääni jonka kuulet on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää


Elämä on välillä yhtä vuoristorataa. Huonot ja hyvät päivät vuorottelevat. On myös tasaisempia päiviä, jolloin on oikeastaan aika neutraali olo. Elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta. Ei kenellekään. Yhtenä päivänä sataa kaatamalla vettä, toisena räntää ja kolmantena taivas on täysin pilvetön. Se voi olla raskasta, mutta toisaalta se on myös elämän rikkauden salaisuus. Sadepäivän jälkeen aurinko näyttää paljon kauniimmalta ja sen säteet tuntuvat paljon lämpimimmiltä kuin aikaisemmin. Mielestäni sadepäiviä ei tarvitse yrittää välttää eikä niitä tarvitse pelätä. Meitä ei ole onneksi tehty sokerista. Joku viisas on joskus sanonut, ettei ole vääränlaisia olosuhteita, on vain vääränlaisia varusteita. Rukous ja Jumalan sana ovat ainakin mulle ne parhaat varusteet, joilla selviän huonommistakin päivistä. Sadepäivänä on ihan okei antaa kyyneleiden valua ja käpertyä peiton alle lämpimään. Ei aina tarvitse hymyillä ja olla vahva. 

maanantai 22. syyskuuta 2014

vuosi kuolemastasi

Herään herätyskellon ääneen. En jaksaisi millään nousta sängystä ja raahautua historian kokeeseen. Lukeminen on jäänyt vähälle ja pelkään, etten osaa vastata yhteenkään kysymykseen. Pakotan itseni nousemaan ja suoritan aamutoimet rutiininomaisesti. Ajan skootterilla tuttua reittiä kouluun, moikkaan käytävällä vastaan tuleva tuttuja ja istun paikalleni tuttuun luokkaan. Kaikki on tuttua, turvallista ja tavallista. Kirjoitan tuskaisesti esseen kylmästä sodasta ja ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksesta. Palautan paperin opettajalle ja lähden helpottuneena ulos luokasta. Kävelen ala-aulaan ja suuntaan kavereiden luo. Vilkaisen kännykkää ja huomaan saaneeni viestin facebookissa itselleni tuntemattomalta henkilöltä. Avaan viestin huolettomasti ja luen sen. "Hei ihan kamalasti voimia sinullekin! Koita pärjäillä äläkä jää yksin! Ei Roosasta olis voinu aavistaa mitään tämmöistä.." Sydämeni jättää muutaman lyönnin väliin. Kuka Roosa? Mitä on tapahtunut? Katson yhteiset kaverimme ja huomaan sinun olevan niiden joukossa. Karmiva totuus alkaa valjeta minulle, mutta en itke. Olen shokissa. Lähden pois koulusta. Ajan skootterilla samaa tuttua reittiä kuin aamullakin, mutta maailmani on muuttunut. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Nyt kyyneleet valuvat valtoimenaan ja minun on vaikea saada henkeä. Selviän kuitenkin kotiin ajamatta ojaan ja astelen horjuvin askelin kotiovesta sisään. Itken holtittomasti ja isä katsoo minua kauhistuneena. "Roosa on kuollut", soperran. Isä ottaa minut suureen syleilyyn ja antaa itkeä olkaansa vasten.


Elämäni hirveimmästä päivästä on nyt vuosi. V-u-o-s-i. Samalla niin pitkä ja lyhyt aika. 365 päivää tämä maailma on joutunut pärjäämään ilman sinua. Ilman sinun loistavaa hymyäsi ja rakastavaa läsnäoloasi. Muistan sanoneeni sinulle joskus, että olisipa maailmassa enemmän sellaisia ihmisiä kuin sinä. Ihmisiä, joiden seurassa on lähes mahdotonta olla hymyilemättä. Ja toisaalta sellaisia, joiden olkapäätä vasten voi myös itkeä. 


Kuvittelin, että ymmärtäisin poissaolosi viimeistään hautajaisissa. Nyt vuoden jälkeen tajuan olleeni totaalisesti väärässä. En nimittäin ymmärrä vieläkään. En järjen enkä tunteidenkaan tasolla. Kuvittelin, että tänään, kuolemasi vuosipäivänä, minun olisi helppo itkeä. Surra kaikki se suru, jonka olen työntänyt syrjään jatkuvasti kuluneen vuoden aikana. Nyt tajuan, ettei se ole yhtään helpompaa tänään kuin muinakaan päivinä. Tiedän, että  minun pitäisi päästää paha olo ulos, mutta en osaa. Kyyneleiden tilalla on vain syvä ahdistus. Ahdistus, jolle en osaa tehdä mitään. Ahdistus siitä, ettei kukaan ymmärrä miltä minusta tuntuu. Koska minä en ymmärrä itsekään. Ainut ihminen, jolle haluaisin nyt puhua olet sinä. Uskon, että sinä ymmärtäisit. Sinä olet kuitenkin poissa. Sinä olet kuollut. Minä voin puhua sinulle mielessäni, mutta en saa vastauksia. En voi nähdä sinun hymyäsi enkä tuntea fyysistä läsnäoloasi. Ja se sattuu.  




Vuosi on kulunut ja minä olen edelleen täällä, taistelemassa pimeyttä vastaan sinunkin puolestasi. Tiedän, että edessä on vielä paljon tuskaa ja menetyksiä, mutta jos olen selvinnyt tästä, tulen selviämään muustakin. Elämä jatkuu, jos sen antaa jatkua. Minä tiedän, ettet sinä halunnut satuttaa ketään. Minä tiedän, että sinä haluat minun jatkavan elämää. Pitäen elossa sinun muistoasi. Minä en koskaan unohda sinua. Olen älyttömän kiitollinen jokaisesta hetkestä jonka sain viettää kanssasi. Rakastan sinua ikuisesti.

lauantai 6. syyskuuta 2014

osa1: Millainen on Jeesus?

Maailmassa tapahtuu tällä hetkellä sellasia asioita, jotka saa ainakin mun herkän sydämen värisemään pelosta. Ajatus kaikista kärsivistä ja viattomista ihmisistä eri puolilla maailmaa saa mut pelkäämään ja toisaalta tuntemaan syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, että mä oon turvassa ja mulla on kaikki hyvin, enkä kuitenkaan osaa arvostaa sitä tarpeeksi. Syyllisyyttä siitä, ettei mulla ole oikeastaan mitään oikeutta olla turvassa. Ei sen enempää kuin ukrainalaisilla, palestiinalaisilla tai israelilaisillakaan. Kun oma ymmärrys ja rohkeus ei riitä, on parasta kääntää katse Jeesukseen. Siksi mä haluankin nyt kirjoittaa teille ja samalla itselleni Jeesuksesta, johon uskon henkilökohtaisesti. Jeesuksesta, joka on mun elämäni Herra ja paras ystävä. On surullista kuulla ja lukea, miten vääränlaisia käsityksiä ja mielikuvia ihmisillä on Jeesuksesta. Mä haluan nyt kertoa teille omien kokemusteni ja Raamatun sanan perusteella millainen Jeesus todellisuudessa on.


Ensimmäinen sana, joka mulle tulee Hänestä mieleen on rakkaus. T-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n  r-a-k-k-a-u-s. Oikeastaan tähän sanaan sisältyy kaikki Jeesuksen muutkin ominaisuudet.

 "Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 
 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa
 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii."

Tällaista on rakkaus ja tällainen on myös Jeesus. 

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä."

Jeesus rakasti just sua niin paljon, että jätti taivaan kirkkauden ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän kohtasi kaikki samat kiusaukset ja vaikeudet, joita sä oot käynyt läpi tai käyt läpi tällä hetkellä. Hän totisesti ymmärtää sua. Jeesus rakasti sua niin paljon, että oli valmis kantamaan koko maailman synnit ja kuoli ristillä, jotta sulla olis mahdollisuus päästää taivaaseen. Jeesus on a-i-n-o-a  t-i-e  i-s-ä-n  l-u-o. 

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

Moni ihminen sanoo kyllä uskovansa Jumalaan, mutta se ei riitä. Ainoa tie taivaaseen on Jeesus. Uskomalla Häneen henkilökohtaisesti saat luottaa siihen, että maanpäällisen elämän päätyttyä pääset paikkaan, jossa ei ole tuskaa eikä kipua. Paikkaan, jossa kaikki sun kyyneleet kuivataan ja jossa on niin tajuttoman hyvä olla, ettet osaa edes kuvitella sitä. Haluathan päästä sinne?  


Jeesus on myös t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n  v-i-i-s-a-u-s. Hän tietää parhaiten, mitä sä tarvitset. Hänellä on täydellinen suunnitelma sun elämäs varalle ja hän on luvannut johdattaa sun askeleitas, jos annat Hänelle luvan. Jos annat Jeesuksen olla sun elämäs Herra, sun ei tarvitse murehtia mistään. Hän pitää susta huolen ja kantaa sua sillon, kun et itse jaksa kävellä. 

"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin." 
"Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. 
He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. 
Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä."