sunnuntai 2. elokuuta 2015

I am not alone


Jeejee oon kipeä taas! Suurin osa teistä onkin varmaan lukenut Facebookista mun perjantaisesta lääkärireissusta, mutta jaan kyseisen tarinan nyt kuitenkin tännekin. 

Voi tätä ketutuksen määrää!! Aamulla kahdeksalta saavuin päivystykseen järkyttävän kurkkukivun takia, jonka epäilen johtuvan angiinasta. Odoteltiin puol tuntia, kunnes keksittiin että työterveyteen pääsisin ilmaseks. Lähdettiin iskän kanssa siis sinne ja koska siellä ei ollut lääkäriaikoja sain lähetteen takaisin terveyskeskukseen labraan. Labrassa otettiin nielunäyte ja sanottiin että tulokset tulisi vasta ensi viikolla. No minähän en tätä kurkkukipua siihen asti ajatellut kestää, joten ei muuta kun takaisin päivystykseen pikatestiin. Jonoahan oli siihen mennessä jo kertynyt mukavasti. Istuin odottamaan ja vuoronumero vaihtui järjettömän hitaasti. Ajattelin, että nythän mulla on aikaa käydä kahvilla. Kun palasin takaisin, mun vuoronumero oli tottakai mennyt! Siinä kohtaa en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta päädyin kuitenkin nauramaan :'D

Kun lopulta pääsin lääkärin vastaanotolle, mulle tehtiin pikatesti, joka paljasti ettei mulla mitään angiinaa ollutkaan. Mikä huvittavinta/ ärsyttävintä, kyseinen testi oltais voitu tehdä mulle jo aamulla siellä työterveydessä, mutta hoitaja sanoi sen olevan niin epätarkka, että hänen mielestään kannatti lähteä suosiolla labraan. Mähän en siinä kohtaa tajunnut, kuinka kauan tulosten saapumiseen menis, joten tyydyin kohtalooni. Loppujen lopuksi siis turha reissu, mutta tulipahan tehtyä :'D 


Tällä hetkellä kurkkuun ei satu kovinkaan paljon, mutta olo on muuten inhottavan flunssainen. Nyt täytyy vaan levätä ja rukoilla, että paranisin mahdollisimman pian. Mun työt tosiaan loppui perjantaina ja nyt mulla on siis kaksi viikkoa kesälomaa jäljellä ennen raamattukoulun alkua. Hassua kyllä, mulla ei ollut yhtään sellanen fiilis, että "jee työt loppu!" vaan pikemminkin tosi haikea olo. Oon älyttömän kiitollinen, että pääsin just päiväkotiin kesätöihin, vaikka palkka ei päätä huimannutkaan. Lasten kanssa oli ihan mahtavaa työskennellä ja opin tosi paljon uutta. 


Viime päivinä oon kokenut tosi vahvasti, miten Jumala on puhunut siitä, ettei meidän oikeesti tarvitse pelätä mitään eikä ketään. Oon kuunnellut Kari Joben "I am not alone"- biisin ihan puhki ja itkenyt joka kerta. On vaan uskomattoman mahtavaa tietää, ettei tarvi koskaan olla yksin. Ei tarvitse pelätä tulevaisuutta, koska Jeesus on jo siellä. Ei tarvitse pelätä menneisyyttä ja kantaa syyllisyyttä, koska kaikki synnit saa anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden. Ei tarvitse pelätä kuolemaa, koska "elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto". Oon miettinyt paljon sitä, miten lyhyt maanpäällinen elämä on verrattuna IKUISUUTEEN. Ja kun saan uskoa siihen, että saan viettää ikuisuuden Jeesuksen kanssa, en voi muuta kuin riemuita sydämeni pohjasta. Mahtui mun elämään täällä miten paljon tuskaa tahansa, en voi kuin iloita, koska oon matkalla kohti taivaan kotia, jossa ei ole jälkeäkään kärsimyksestä. Mun rukoukseni ja unelmani on, että saisin nähdä just sut siellä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

tahdon luottaa


Oon asustellut viimeiset viikot töiden takia mummolassa, enkä oo siks päässyt koneen ääreen. Muutenkin on kyllä ollut niin kiireistä, etten oo pystynyt postaamaan, vaikka olisin monta kertaa halunnutkin. Töiden ja futistreenien lisäksi mun päiviin on mahtunut ihania ihmisiä, superhyvää ruokaa, Bergvik ja mahtavia puheita, pelailua ystävien kanssa, uimista ja saunomista, kahden rakkaan ystävän synttärit sekä lisää ihania ihmisiä. 


Oon nukkunut koko kuluneen viikon jotenkin tosi levottomasti, minkä seurauksena oon ollut kiukkuinen, väsynyt ja täynnä negatiivista energiaa. Aamulla herätessä ensimmäinen tunne on ollut lähes poikkeuksetta epämääräinen ahdistus, jolle ei oo oikeastaan mitään syytä. Mun itseluottamus on välillä vajonnut niin alas, että tulevaisuus ja uusiin ihmisiin tutustuminen on muuttunut mun mielessä vuoreksi, johon en jaksa kiivetä omin voimin.



Töitä on jäljellä enää viikko, mikä tuntuu samaan aikaan sekä haikealta että helpottavalta. Töiden loppumisen jälkeen mulla on vielä kaksi viikkoa lomaa ennen raamattukoulun alkamista. Tällä hetkellä mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset - toisaalta pelottaa ja toisaalta odotan tulevaisuutta innolla.Voi kunpa osaisin joka hetki luottaa Jumalan huolenpitoon ja jättää murehtimisen pois. Raamattu on täynnä toinen toistaan ihanampia lupauksia, jotka on ikuisesti voimassa ja ne kaikki on tarkoitettu just mulle ja just sulle. Niissä lupauksissa saan tänäänkin riippua kiinni tuntui miltä tuntui. 

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pinjan rippijuhlat ♥♥

Niin kiitollinen mun upeasta pikkusiskosta ja kaikista ihanista sukulaisista ♥♥ Paljon onnea rakas Pinja ♥♥♥♥