keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

voihan stressi




 Tällä hetkellä on päällä sellanen stressi, että huhhuijjaa. Kirjotukset lähestyy aivan liian uhkaavasti eikä mulla riitä aika tai keskittymiskyky lukemiseen. Kaiken lisäks on vielä niin kuuma, ettei ajatus kulje ollenkaan eikä jaksais tehdä yhtään mitään. Kuumahan kesällä pitääkin olla, mutta kuumuus ei sovi lainkaan yhteen kirjotusten, töiden ja jalkapallon kans. Ja noista kolmesta asiastahan mun elämä tällä hetkellä enimmäkseen koostuu. Mun kesäloma ei oo todellakaan ollut mikään loma, jonka aikana olisin voinut kerätä voimia uutta lukuvuotta varten. Päinvastoin se on tyhjentänyt mun energiavarastot ihan kokonaan ja abivuoden ajatteleminen saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Miten ihmeessä mä tuun selviämään? Nytkin mun pitäis olla lukemassa ruotsin sanoja ja raapustamassa psykan kertauskurssin tehtäviä, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, etten pysty ajattelemaan lainkaan järkevästi. A-h-d-i-s-t-a-a. 



Pakotan itseni nyt kuitenkin ajattelmaan positiivisia asioita, koska oon oppinut psykologiaa lukiessani, että optimistisella ajattelulla pääsee pitkälle. Viime viikkoon mahtu paljon kivoja asioita. Olin tiistaina isän ja varavaarin kanssa jalkapallo-ottelussa, keskiviikkona isän ja äidin kanssa kesäteatterissa ja viikonlopun vietin hengellisessä konferenssissa rakkaan Essin kanssa. Nukuttiin teltassa ja muisteltiin yömyöhään lapsuuden toilailuja, uitiin ja saunottiin, shoppailtiin Salon keskustassa ja ostettiin samanlaiset mekot, kuunneltiin Jumalan sanaa ja nautittiin Pyhän Hengen läsnäolosta. Oli kyllä todella siunauttu viikonloppu! Lisäks töitä on jäljellä enää vähän yli viikko ja Italian matka lähestyy. Ehkä elämä on kuitenkin ihan jees. Ehkä mä selviän. Päivä vaan ja hetki kerrallansa. 

tiistai 15. heinäkuuta 2014

ihana kesä

Mulla ei oo nyt aikaa eikä energiaa kirjotella sen enempää, mutta halusin kuitenkin jakaa muutaman kuvan mun viime päivistä, koska niitä oli muistikortille kertynyt niin paljon. Viime viikolla käytiin Ennin ja Australiasta palanneen Onnin kans piknikillä Ellivuoressa. Suklaamansikat, täydellinen sää ja ihanat ystävät teki päivästä huippukivan. Viikonlopun vietin Kruunupyyssä hurmaavan Essin ja Lassin seurassa. Ihana reissu sekin! Töissä pitäis jaksaa vielä pari viikkoa ja sitten suuntana onkin Rooma, en malta oottaa!


tiistai 8. heinäkuuta 2014

deep

Jos löytäisin oikeat sanat, kirjoittaisin kilometrin pituisen postauksen. Viime aikoina oon taas käynyt läpi sellasen tunneskaalan, että huh huh. Sanoinkuvaamattomasta onnellisuudesta syvän pettymyksen ja itsesäälin syövereihin. On olemassa ihmisiä, joiden seurassa on helppoa hengittää ja tuntea itsensä arvokkaaksi. Ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin on ja juteltavaa riittää aamuyöhön asti. Sellaiset ihmiset antavat voimaa arkeen ja tekevät elämästä elämisen arvoisen.  


On olemassa myös toisenlaisia ihmisiä. Ihmisiä, joiden seurassa pitää pidättää hengitystään ja on vaikea saada sanaa suustaan, koska pelkää sanovansa jotain väärin. Heille on helppoa olla kateellinen, koska heidän seurassaan tuntee itsensä arvottomaksi, heikoksi, huonoksi ihmiseksi. Tuntuu siltä, ettei mikään koskaan riitä. Kun tajuaa, että joku hyvistä ystävistä on muuttunut sellaiseksi, se sattuu. Ja sitten sitä miettii päänsä puhki, että missä on vika. Minussako vai hänessä? Vai olemmeko vain kasvaneet erillemme? Vai olemmeko koskaan olleetkaan ystäviä. Olenko vain kuvitellut kaiken ja valehdellut itselleni?   


Minä en ole täydellinen, enkä tule koskaan olemaankaan, vaikka kuinka haluaisin. Näen jatkuvasti ympärilläni ihmisiä, joiden kaltainen haluaisin olla ja keksin ominaisuuksia, joita minulta puuttuu. Ja kuitenkin minä olen minä. Kaikkine vikoineni ja puutteineni olen ainutlaatuinen ja arvokas. Ja niin olet sinäkin. Vaikka sen uskominen tuntuu vaikealta, tiedän että se on fakta. Jos kohtelet muita, niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, eikä joku ihminen pidä sinusta, se on hänen ongelmansa. Älä koskaan ikinä muuta itseäsi jonkun toisen takia, ellei toimintasi satuta muita. Jos olet aidosti oma itsesi ja teet parhaasi, se riittää. Jos kaikki ymmärtäisivät sen, maailma olisi huomattavasti parempi paikka elää.