sunnuntai 31. tammikuuta 2016

vapaa häviämään

 En olis viikko sitten voinut edes kuvitella, miten hyvä fiilis mulla vois vielä olla töiden ja muutenkin elämän suhteen. Viime sunnuntaina olin niin ahdistunut, ettei mun päähän mahtunut yhtäkään positiivista ajatusta. Edessä oleva viikko tuntui ylivoimaiselta koitokselta, josta en uskonut selviäväni kunnialla. Olin pelon ja riittämättömyyden tunteen vankina.Ymmärsin taas, miten paljon pelkään epäonnistumista ja miten paljon välitän siitä mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Jos epäonnistun jossain, pelkään epäonnistuvani kaikessa. Jos joku ei pidä minusta, teen naurettavan johtopäätöksen, ettei sitten kukaan muukaan pidä. Joskus on hyvä pudota niin pohjalle, että on pakko katsoa syvemmälle sisimpäänsä kuin tavallisesti. Silloin voi löytää ne vääristyneet ajatusrakennelmat, joista on jo luullut päässeensä eroon. 


Vaikka kuluneeseen viikkoon mahtui monta epäonnistumista ja haastavaa tilannetta, sain kokea myös onnistumisia ja aitoja ilon hetkiä. Virheiden kautta oppii monia käytännön asioita ja niiden kohtaaminen auttaa ymmärtämään, että minä en ole yhtä kuin virheeni. Epäonnistumiset tai onnistumiset eivät määrittele minun tai kenenkään muunkaan arvoa. Se on läksy, jonka oppimiseen vaaditaan usein paljon kipua ja kyyneleitä. Mutta se on myös läksy, jonka oppiminen on avain todelliseen vahvuuteen. Ja kun opettajana on itse Jumala, ei lopputulos voi olla muuta kuin hyvä. Tai itseasiassa paras.

"Evankeliumi siis vapauttaa meidät hyväksymään sen, ettemme ole hyväksynnän arvoisia. Meidän ei enää tarvitse teeskennellä, että olemme jotain muuta kuin mitä oikeasti olemme. Se merkitsee, että voimme myöntää olevamme heikkoja, eikä se särje meitä. Voimme riisua naamiomme ja tarkastella turvallisen välimatkan päästä pakonomaista tarvettamme todistella omaa arvoamme. Kun ymmärrät, että arvosi, turvallisuudentunteesi ja identiteettisi ovat kaikki sidoksissa Jeesukseen, sinun ei tarvitse voittaa - olet vapaa häviämään. Ja mikään tässä särkyneessä maailmassa ei voi voittaa sellaista ihmistä, joka ei pelkää häviämistä!" 

Tullian Tchividjianin kirjasta Yksisuuntaista rakkautta s.115


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

broken hallelujah

Joskus ahdistaa niin paljon, ettei ole mitään järkevää sanottavaa. Joskus pelottaa niin paljon, ettei ruoka mene millään alas. Joskus negatiiviset asiat ja tunteet valtaavat mielen niin, ettei sinne mahdu mitään muuta. Silloin voi maata tuntikausia sängyssä kattoon tuijottaen tai viettää aikaa ihmisten kanssa olematta lainkaan läsnä. Ja kun niille tunteille antaa vallan, todellisuus vääristyy. Kärpäsestä tulee härkänen ja mitättömät asiat saavat valtavat mittasuhteet. Vaikka järki sanoisi mitä, sydän ei millään rauhoitu. 

Mulla on ollut tällainen olo torstaista lähtien. Ei ole mitään järkevää syytä tuntea näin, mutta silti mä tunnen. Jokaisella solullani, jokaisella hengenvedollani, jokaisella ajatuksellani. Tunnen pakokauhua, enkä pääse pakoon. Pimeys on niin syvää, että on vaikea nähdä missään mitään hyvää. Tiedän kuitenkin, että tunnelin päässä on aina valoa. Ja onneksi mun ei tarvi harhailla yksin pimeässä. Jeesuksen lisäksi on niin monta ihanaa ihmistä pitämässä mua kädestä, ettei mulla ole mitään hätää. Teistä tahdon kiittää jokaisella jäljellä olevalla voimanrippeellä ♥ 


I can barely stand right now.
Everything is crashing down,
And I wonder where you are.

I try to find the words to pray.
I don't always know what to say,
But you're the one that can hear my heart.

Even though I don't know what your plan is,
I know you make beauty from these ashes.


I've seen joy and I've seen pain.
On my knees, I call your name.
Here's my broken hallelujah.

With nothing left to hold onto,
I raise these empty hands to you.
Here's my broken, here's my broken,
Hallelujah 

You know the things that have brought me here.
You know the story of every tear.
'Cause you've been here from the very start.

Even though I don't know what your plan is,
I know you make beauty from these ashes.


I've seen joy and I've seen pain.
On my knees, I call your name.
Here's my broken Hallelujah.

With nothing left to hold onto,
I raise these empty hands to you.
Here's my broken, here's my broken,
Hallelujah

When all is taken away, don't let my heart be changed.
Let me always sing Hallelujah
And when I feel afraid, don't let my hope be erased
Let me always sing 
Hallelujah 

The Afters - Broken Hallelujah

torstai 21. tammikuuta 2016

muutoksia

En muista koska mulla olis viimeks ollu tällainen päivä. Päivä, jolloin väsyttää, itkettää ja ärsyttää ja tekis vaan mieli mennä nukkumaan sadaksi vuodeksi. Jouduin kävelemään töistä kotiin 20 asteen pakkasessa ja ainut motivaattori, jonka voimalla jaksoin, oli kotona odottava konvehtirasia.


Kuluneen viikon aikana on tapahtunut niin paljon, että oon vieläkin vähän pyörällä päästäni. Vielä kaksi viikkoa sitten luulin tulevani viettämään alkukevään turvallisesti Ryttylässä  ja palaavani maaliskuun lopussa kotiin lukemaan OKL:n pääsykokeisiin. Yksi tekstiviesti muutti kuitenkin mun suunnitelmat ihan täysin. Mulle tarjottiin nimittäin koulunkäyntiavustajan töitä Vammalasta, enkä oikein voinut kieltäytyä niin houkuttelevasta tarjouksesta. Niinpä jouduin siis viime maanantaina jättämään sydäntäsärkevät hyvästit Kansanlähetysopistolle ja kaikille ihanille ihmisille. Nyt oon ollut neljä päivää töissä ja sanat joilla kuvailisin työtäni ovat haastava ja mielenkiintoinen. Kymmenen erityislapsen kanssa jokainen päivä on erilainen eikä tylsyydestä ole pelkoa. Vaikka mun työpäivät on vain neljän tunnin mittaisia, oon aina kotiin päässessäni niin väsynyt, että voisin mennä samantien nukkumaan.


Kaikesta väsymyksestä ja riittämättömyyden tunteesta huolimatta uskon olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tästä keväästä tulee varmasti raskas, mutta samalla todella kasvattava ja opettavainen. Niinhän se on, että kehittyminen vaatii aina epämukavuusalueella olemista.

ps. Täytin viime viikon tiistaina 20 vuotta eli mun teinivuodet on nyt virallisesti ohi! 



lauantai 9. tammikuuta 2016

A beautiful life

I want you to know, I’ve seen your wounded heart
You’re looking for hope, but it always feels so far
I want you to know that I made you who you are
And I can’t wait for you to see what tomorrow’s gonna bring

A beautiful life is unfolding before my eyes
Just like the sun will rise to fill the empty sky, so shine
Oh, your beautiful, oh, your beautiful, oh, your beautiful life

I want you to see that you’re the one I love
And I will complete the work that I’ve begun
Oh, could you believe that the best is yet to come?
And I can’t wait for you to hold what I already know

"A Beautiful Life" - Mikeschair


Joululoma on mennyt ihan älyttömän nopeesti ja huomenna onkin jo aika palata Ryttylään. Oon nauttinut lomailusta koko sydämestäni, mutta toisaalta on myös ihana päästä takaisin arkirytmiin. Tällä hetkellä mulla on jotenkin ihmeellisen hyvä olo, En malta odottaa mitä tää kevät ja tulevaisuus tuo tullessaan. Mulla on sellanen fiilis, että Mikeschairin laulun sanojen mukaan the best is yet to come. God is so good and it's so amazing to be His child. 

"Sillä minä tunnen ajatukseni,
jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra:
rauhan eikä turmion ajatukset;
minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 

torstai 7. tammikuuta 2016

vuosikatsaus 3/3 ♥

Tässä vihdoinkin viimeinen osa mun vuosikatsauksesta ☻

Syyskuussa nautin asuntolaelämästä, upeista ruskan väreistä ja huikeiden ihmisten seurasta. Juhlittiin Viljan synttäreitä ja tutustuin moniin opistokavereihin paremmin. Osallistuin nuorten naisten viikonloppu -tapahtumaan, kävin moikkaamassa Pilviä Jyväskylässä, vierailin Iidan kanssa Alman luona Espoossa ja myöhästyin junasta, koska eksyin matkalla kampista rautatieasemalle. Haha en vieläkään ymmärrä, miten se oli mahdollista XD 
 Lokakuussa meillä oli yksi pakollinen viikonlopputapahtuma, minkä seurauksena saatiin maanantai ja tiistai vapaaksi. Vietin vapaapäivät Essin ja Janitan luona Tampereella ja Ylöjärvellä. Leivoin synttärikakun Emilialle, joka lähti lokakuun alussa Amerikkaan ja näin ihania futiskavereitani pitkän tauon jälkeen joukkueen päättäjäisissä. Etäviikolla kävin Iidan kanssa metsäretkellä, otin kuvia Beatan ristiäisissä ja matkustin yksin Lontooseen. Lokakuuhun mahtui paljon mahtavia juttuja, mutta myös ehkä koko vuoden synkimmät hetket. Kaikesta kuitenkin selvittiin enemmän tai vähemmän kunniallisesti ja henkisellä puolella tuli taas otettua monta askelta sekä eteen- että taaksepäin.
Marraskuusta jäi mieleen ensilumi ja monta upeaa auringonlaskua. Ostin uuden talvitakin, talvikengät ja fisheye-objektiivin. Kävin katsomassa joukkueen futsal-peliä ja ikävöin jalkapallon pelaamista. Vietin aikaa sukulaisten ja perheen kanssa ja näin vihdoin serkun suloisen tyttövauvan. Oltiin toimintaviikolla Vaasassa ja töissä MN-festareilla. Vietin paljon aikaa omalla epämukavuusalueellani ja mun itseluottamus oli jotenkin poikkeuksellisen alhaalla. Välillä oli sellanen fiilis, että olis vaan tehnyt mieli mennä sängyn alle piiloon tai juosta yksin pimeään metsään. Lievää syysmasennusta oli ehkä havaittavissa, mutta marraskuun lähestyessä loppuaan fiilikset alko joulunodotuksen myötä parantua huomattavasti. 
Joulukuuhun mahtui myös monenlaisia fiiliksiä, joista suurin osa oli kyllä erittäin positiivisia! Otettiin opistokavereiden kanssa kaikki ilo irti viimeisistä yhteisistä päivistä: käytiin Helsingissä jouluostoksilla ja Flamingossa uimassa, laitettiin yhdessä ruokaa ja katsottiin leffoja, otettiin yhteiskuvia ja vietettiin pikkujouluja. Oli pysäyttävää ja haikeaa tajuta, miten nopeasti syksy oli mennyt. Oli surullista sanoa monille upeille ihmisille hyvästit joulujuhlassa, mutta samalla sydän oli täynnä kiitollisuutta kaikista ihanista hetkistä, joita saatiin kokea yhdessä. Nautin jouluvalmisteluista (jopa siivoamisesta) ja joulunpyhien vietosta rakkaiden ihmisten kanssa. Kaiken kaikkiaan joulukuu oli yks koko vuoden parhaista kuukausista ja aivan mahtava päätös muutenkin hienolle vuodelle! 

Lämmin kiitos jokaiselle, joka oli tavalla tai toisella osallisena mun elämässä tän vuoden aikana. Teidän ansioista mun vuosi oli paljon parempi kuin olisin ikinä uskonut!




perjantai 1. tammikuuta 2016

vuosikatsaus 2/3 ♥

Toukokuu sujui samanlaisissa merkeissä kuin huhtikuu: nautin auringonpaisteesta ja rakkaiden ihmisten seurasta. Juhlaan oli aihetta useaan otteeseen; oli vappu, äitienpäivä, Iidan synttärit, kummipojan ristiäiset ja Alman valmistujaiset. Kävin ihan liian pitkän tauon jälkeen moikkaamassa ihanaa Epsua Tampereella, matkustin Tukholmaan, katsoin euroviisuja parhaassa seurassa ja pääsin testaamaan Mäki-Soinien poreallasta. Sain äidinkielen opettajalta viestin, jossa mua pyydettiin pitämään ylioppilaan puhe kevätjuhlassa. Vastasin myöntävästi, vaikka pelkäsin ihan hulluna. Lopulliset kirjoitustulokset tuli ja aloin järjestellä ylioppilasjuhliani. Loppukuukausi menikin sitten puhetta panikoidessa, siivotessa ja leipoessa. Toukokuun 30. päivä sain vihdoin sitten painaa valkolakin päähäni. Selvisin puheesta hengissä ja loppupäivä olikin sitten yhtä juhlaa.
Kesäkuuhun mahtui myös paljon ikimuistoisia hetkiä. Oltiin Iidan kanssa Live Aid Uusi Lastensairaala -konsertissa Helsingissä, futisjoukkueen kanssa Kalajoella BeachFutis-turnauksessa ja Aukun ja Janitan kanssa Provinssissa. Juhlistettiin sateista juhannusta kavereiden kanssa asuntovaunussa ja valmistettiin Giulian kanssa viimeisen kerran yhdessä ruokaa. Kesäkuussa piti sanoa hyvästit sardinialaiselle siskolle ja pitkäaikaiselle jalkapallovalmentajalle. Olin jokseenkin hukassa itseni ja tulevaisuuteni kanssa, mutta lopulta sopeuduin elämässä tapahtuviin muutoksiin. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna oli evankeliumijuhlat ja lähdettiin Iidan kanssa Italiaan. Kyseinen reissu oli  kyllä ehdottomasti yks vuoden kohokohdista!


Heinäkuun olin töissä päiväkodissa ja asuin mummilassa. Vietettiin Pinjan rippijuhlia ja juhlittiin Janitan 20-vuotissynttäreitä sekä Minden valmistujaisia. Tapasin Iidan poikaystävän, kuvasin vapsin joukkuekuvat ja olin viettämässä kesäiltaa Järvisten mökillä. Oli Bergvik, piknik ystävien kanssa ilta-auringossa ja monta muuta ihanaa hetkeä.

Elokuussa saapui vihdoinkin lämpimät kelit ja nautin viimeisistä kesälomapäivistä. Kävin sisarusten ja Markuksen kanssa Yyterissä, Isän, Pilvin ja Miksun kanssa Helsingissä, Essin luona Ylöjärvellä ja Piritan kanssa Sarkolassa. Kuvailtiin siskojen kanssa auringonlaskussa ja syötiin brunssi uima-altaan reunalla. Jännitin hulluna raamattukouluun menoa ja melkein jänistin. Onneks vaan melkein. Elokuun 16. päivä iskä ja äiti kuskas mut Ryttylään ja elämäni paras syksy lähti käyntiin. Sain maailman parhaan kämppiksen ja monta uutta ystävää. Itsenäistyin, totuin asuntolaelämään sekä opin paljon uutta Raamatusta ja itsestäni. 


Happy new year!

Tänä vuonna vietin uv:n aaton vähän erilaisissa merkeissä kuin aiempina vuosina. Oltiin nimittäin katsomassa Suomen peliä Hartwall-areenalla. Tunnelma oli ihan katossa alusta loppuun ja jännitys säilyi pelin loppuminuuteille asti. Oli kyllä todella ikimuistoinen kokemus, joka päättyi onneks Suomen voittoon! Kolmen tunnin puuduttavan kotimatkan jälkeen mentiin vielä serkuille ampumaan raketteja ja ajettiin pikkusisarusten kanssa vanhalle kirkolle ihastelemaan tähtitaivasta. Ei ollenkaan hassumpi tapa päättää vuosi 2015 ja toivottaa tervetulleeksi seuraava, toivottavasti vieläkin parempi vuosi 2016. Siunattua uutta vuotta teille kaikille ♥ 



keskiviikko 30. joulukuuta 2015

vuosikatsaus 1/3 ♥

Vasta nyt selaillessani vanhoja kuvia tajuan, miten tapahtumarikas, haastava ja antoisa vuosi 2015 on ollut.  Oon stressannut ehkä enemmän kuin koskaan, itkenyt ehkä enemmän kuin koskaan, pelännyt ehkä enemmän kuin koskaan. Oon pysähtynyt ahdistuneena tienristeykseen miettimään, minkä suunnan valitsen. Oon selvinnyt monista haasteista ja voittanut pelkoni. Jokainen kipeä askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle on saanut mut kasvamaan ihmisenä ja näin jälkeenpäin oon todella iloinen, että oon ottanut ne askeleet. Ilman niitä en olisi se ihminen, joka olen nyt. Kaiken ahdistuksen ja stressin ohella oon saanut kokea niin paljon ihania asioita ihanien ihmisten kanssa, että mun sydän on pakahtua kiitollisuudesta. Tän vuoden alussa kirjoitin: "mulla on sellanen fiilis, että tästä tulee hyvä vuosi!" Ja niin siitä totisesti tulikin. Todella haastava, mutta todella hyvä. Ehkä elämäni paras.

Tammikuu oli todellinen juhlakuukausi! Olin vieraana Sinin ja Mikon häissä, Eemilin yllätyssynttäreillä ja kuvaamassa Alman äidin 50-vuotisjuhlia. Lisäks vietin mun 19-vuotissynttäreitä kolmeen otteeseen eri ihmisten kanssa, Stressasin viimeistä koeviikkoa, pukeuduin tj0-päivän kunniaksi yöpukuun ja kävin Maikun ja Veeran kanssa ManicRunissa. Giulia vaihtoi host-perhettä ja järjestettiin "jäähyväisateriaks" ihanaakin ihanampi brunssi. Kevään kirjoitukset lähestyi hirvittävää vauhtia, mikä ilmeni monina itkupotkuraivareina ja hyperventilaatiokohtauksina.

Helmikuussa koitti kauan odotettu päivä eli penkkarit. Kyseistä päivää varten olin maalamassa julisteita abirekkaan ja tilasin itselleni netistä koala-puvun, joka saapui onneks ajoissa ja sopivan kokoisena. Penkkareiden lisäksi helmikuusta jäi mieleen pikkuveljen vanhojentanssit, Tallinan matka, vierailu Iidan luo Joensuuhun sekä tietysti englannin kuuntelu ja äidinkielen tekstitaitokoe. Stressitaso jatkoi nousuaan ja erityisesti uskonnon kertauskurssi sai mut monesti hakkaamaan päätä seinään.

Maaliskuussa kirjoitusstressi saavutti huippunsa ja päätä särki melkein koko ajan, koska niskat oli niin jumissa lukemisesta. Kevätaurinko, Pilvin kotiinpaluu Australiasta ja upeat revontulet sai kuitenkin mun suupielet  nousemaan ylöspäin. Maaliskuun lopussa sain vihdoin huokaista helpotuksesta, kun kirjoitusurakka tuli päätökseen. Mitkään sanat ei riitä kuvailemaan sitä voittajafiilistä, mikä valtas mut kun astelin uskonnon kokeesta ulos auringonpaisteeseen. Fiilis ei kuitenkaan pysynyt katossa kovin pitkään, koska parin lepopäivän jälkeen oli aika avata pääsykoekirjat. Siitä alkoikin sitten ihan oma taistelunsa. Luettuani molemmat psykan pääsykoekirjat läpi tajusin, etten sittenkään halua hakea Joensuuhun opiskelemaan psykologiaa. Yhtäkkiä olin ihan hukassa. Tulevaisuus oli sankan sumun peitossa, eikä mulla ollut aavistustakaan mitä tekisin. Niinkuin tiedätte, päädyin lopulta siihen tulokseen, etten hakenut vielä mihinkään korkeakouluun ja päätin viettää välivuoden Ryttylässä. Uskon koko sydämestäni, että tein oikein päätöksen.

Huhtikuu olikin sitten ihanan rento ja aurinkoinen kuukausi! Vietin aikaa rakkaiden ystävieni kanssa ja nautin ihmeellisestä stressittömyyden tunteesta. Osallistuin moniin talkoisiin, pelasin jalkapalloa, leivoin mummin kanssa korvapuusteja, kävin Iidan kanssa via dolorosassa, tapasin Giulian perheen ja matkustin pääsiäiseksi futisjoukkueen kanssa Ahvenanmaalle. Huhtikuu oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava!  

ps, Ajanpuutteen vuoksi teen tän "vuosikatsauksen" kolmessa osassa. Yritän saada seuraavat osat julkaistua mahdollisimman pian. 

Ihanaa uutta vuotta ♥♥