aika pysähtyä

Aamulla herätessäni huokaisen onnellisena helpotuksesta. Viimeisimmätkin tentit on suoritettu, essee palautettu ja pikkujoulut vietetty ihanien opiskelukavereiden kanssa. Vien roskat, pesen kaksi koneellista pyykkiä, imuroin ja luuttuan lattian. Sullon ison matkalaukun täyteen tavaraa ja siitä tulee niin painava, etten tiedä miten selviän hengissä bussin kautta junaan ja Vammalaan asti. Kiertelen tuntikausia ahdistavan ruuhkaisessa kauppakeskuksessa etsien hiki hatussa joululahjoja perheenjäsenille ja ystäville. Tänä vuonna suunnittelin hoitavani lahjojen ostamisen ajoissa, mutta kuinkas kävikään. Veronpalautusrahat hupenevat pelottavan kovaa vauhtia. Saan ostettua kaiken, mitä pitikin ja tunnen suurta voitonriemua. Loppuillan istun Kallen kanssa kahvilassa, vaikka seuraavana aamuna pitää herätä kuudelta töihin ja kotona on vielä vaikka mitä tehtävää. Tuijotan joulukuusesta ja kyntteliköstä loistavaa pehmeää valoa lumoutuneena joululaulujen soidessa. Aika pysähtyy ja hetkeksi tavoitan häivähdyksen lapsuuden jouluriemusta. Menen nukkumaan liian myöhään ja aamulla kellon soidessa tekisin mitä vaan, jos saisin jatkaa unia. Työpäivä kuluu kuitenkin onneksi nopeasti jännittävissä tunnelmissa, ja sisimmässäni on syvä kiitollisuus kuluneesta työvuodesta. Kotimatkalla puhun pomon kanssa puhelimessa ja kiitollisuuteni syvenee entisestään. Kotona pakkaan viimeisetkin tavarat väkivalloin laukkuun, revin johdot irti seinästä ja istahdan hetkeksi keittiönpöydän ääreen syömään Elisan kanssa jäätelöä ja juomaan kahvia, jotka on molemmat mun kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Noh kerrankos sitä joulun kunniaksi. Sydämeni on pakahtua kiitollisuudesta katsoessani pöydän toisella puolella istuvaa Elisaa ja miettiessäni jo Joensuuhun ehtinyttä Lauraa. Miten ihmeellisesti Jumala onkaan johdattanut meidät yhteen ja miten siunattua yhteiselomme onkaan ollut. En osaa kuvitellakaan mitään parempaa. Selviän kuin selviänkin kantamuksineni bussiin, vaikka kuski ei päästäkään keskiovista sisään, ja lopulta junaan asti. Täällä nyt istun ja niskaa jomottaa kaiken tavaran kantamisen jäljiltä. Ikkunasta heijastuu väsynyt peilikuvani. Väsynyt mutta onnellinen.

En voi millään uskoa, että jouluun on kolme päivää. Joka vuosi se tulee yhtä yllättäen, vaikka tänäkin vuonna aloitin joululaulujen kuuntelemisen jo marraskuun alussa ja kiersin neljässä eri joulukonsertissa etsimässä lapsuuden joulufiilistä. En löytänyt, ja pakko kai se on vaan päästä yli siitä, ettei mikään tunnu enää samalta kuin lapsena. Vastuu painaa päivä päivältä enemmän aikuistuvia hartioita, mikä on samaan aikaan sekä pelottavaa että siistiä. Ikävuosien karttumisessa on kuitenkin myös hyviä puolia. Pienin askelin etsin ja löydän sitä, kuka olen, ja opin löytämään vahvuuksiani ja hyväksymään heikkouksiani. Välillä romahdan takaisin kriiseilevän murrosikäisen tasolle, mutta jokainen romahdus opettaa minulle jotain uutta itsestäni. Tunnen suurta myötähäpeää lukiessani vanhoja päiväkirjojani, mutta samaan aikaan iloitsen huomatessani, mistä kaikesta olen selvinnyt ja mitä pelkoja olen voittanut. Välillä tunnen olevani eksyksissä ja suuntaa vailla, mutta sitten mieleeni nousee Raamatun lupaus ” sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää", ja ihmeellinen rauha täyttää sydämeni. Kulunut vuosi on ollut taas ihmeellinen osoitus Jumalan armosta, uskollisuudesta ja huolenpidosta. Helppoa ei ole ollut, mutta kaikesta on selvitty. Olen saanut lahjaksi niin paljon, ja rukoukseni tulevalle vuodelle on, että oppisin entistä paremmin antamaan eteenpäin sitä, mitä olen itse saanut.

Joulu on upea mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä miettimään, mikä itselle on tärkeää ja arvokasta ja mistä kaikesta saa olla kiitollinen. Samalla se pakottaa katsomaan oman turvallisen kuplan ulkopuolelle ja kohtaamaan elämän raadollisuuden ja katoavaisuuden. Maailmaan mahtuu niin paljon erilaisia ihmiskohtaloita ja elämänvaiheita. Särkyneitä sydämiä, unohdettuja unelmia, haudattuja haaveita, kitkeriä kyyneliä, murtuneita mieliä, painostavaa pelkoa, synkkää surua, kaunista kiitollisuutta, ihmeellistä iloa, riemullista rauhaa ja tuhansittain toivoa. Oli tilanteesi tällä hetkenä millainen tahansa, joulun sanoma voi olla se valo sydämeesi ja vastaus kaipaukseesi, jota etsit ja janoat. Kyyneleet nousevat silmiini muistellessani ystäväni sanoja hänen joutuessaan viettämään joulua yksin sairaalassa. Siinä kaiken yksinäisyyden ja kivun keskellä hän ymmärsi paremmin kuin koskaan, miten ihmeellinen joulun sanoma on. Jeesus syntyi ihmiseksi maailmaan, jotta Hän voisi ymmärtää ja lohduttaa juuri sinua ja vapauttaa sinut kaikista kahleistasi. Hän haluaa antaa sinulle yltäkylläisen ja merkityksellisen elämän ja hoitaa sinut ehjäksi rakkaudellaan. Hänen tiensä ei ollut helppo, eikä Hän sitä lupaa seuraajilleenkaan, mutta saat luottaa siihen, ettei Hän koskaan jätä sinua yksin. Joulu on rakkauden ja läheisyyden juhla riippumatta siitä oletko yksinäisempi ja surullisempi kuin koskaan. Joulu kertoo Jumalan rakkaudesta ja siitä, että Hän tahtoo olla lähellä sinua. Siksi rakas ystävä, pysähdy ja anna Jeesukselle mahdollisuus näyttää sinulle, mistä joulussa todella on kyse. Ihanaa ja rauhallista joulua ♥