ilouutisia

Tulin kirjastolle kirjoittamaan kandia, mutta nyt on sellanen fiilis, että tänne kirjoittaminen on tärkeämpää. Mulla on nimittäin mahtavia uutisia, joista osa teistä varmaan onkin jo lukenut Instagramista. Oon kirjoittanut tätä blogia kohta kuus vuotta (ihan hullua!) ja lähes aina kantava teema mun postauksissa on ollut murehtiminen. Usein ihan naurettavan pienet asiat on saanut täysin epärealistiset mittasuhteet mun mielessä. Mun sydän ja mieli on, niin kauan kuin muistan, ollut täynnä levottomuutta, ja huolet on vallannut mut niin kokonaan, etten oo pystynyt itse tekeen asialle mitään. Oon tuhlannut ihan älyttömästi aikaa ja energiaa miettien, mikä kaikki mahdollisesti vois mennä pieleen ja miten suuresti tulisin epäonnistumaan. Oon yrittänyt elää hetkessä epäonnistuen siinä kerta toisensa jälkeen. Oon kokenut olevani täysin kyvytön rakentamaan hyviä ihmissuhteita, koska oon pelännyt kuollakseni kiusallista hiljaisuutta ja ajatellut, että vika on aina mussa. Muistan hetkiä, kun oon vaan maannut olohuoneen lattialla niin syvällä ahdistuksessa, etten oo uskonut siitä koskaan pystyväni nousemaan. Oon uskonut kaikki mahdolliset valheet siitä, etten tuu koskaan selviämään tästä elämästä ja ihan tavallisista arkisista asioista. Oon uskonut, etten vaan ole tarpeeksi, vaikka kuinka yrittäisin. Oon yrittänyt miellyttää kaikkia ja pärjätä kaikessa, mitä teen, koskaan kokematta aitoa iloa onnistumisistani.

Tänään, 29.11.2018, monet edellä mainitsemistani asioista tuntuvat todella kaukaisilta ja absurdeiltakin. Tänään olen vapaa monista kahleista, joista en uskonut koskaan pääseväni eroon. Tänään voin laskea yhden käden sormilla ne päivät viimeisen puolen vuoden ajalta, jolloin olen ollut ahdistunut ja peloissani. Toki niitäkin on ollut, mutta hyvien ja huonojen päivien suhde on kääntynyt täysin päälaelleen entiseen verrattuna. Edelleen stressaannun asioista, joista suurin osa ihmisistä stressaantuu ja jännitän tilanteita, jotka lähes kaikki kokevat jännittäviksi. Enää en kuitenkaan murehdi kuukautta etukäteen hyvän ystävän tapaamista tai ole joka ilta ahdistunut seuraavasta päivästä mennessäni nukkumaan.  Enää en anna arvosanojen määrittää omaa arvoani tai ajattele, että minun täytyy suoriutua täydellisesti voidakseni olla tyytyväinen. Joka päivä yritän enemmän elää todeksi ystäväni jakaman sarjakuvan sanomaa: "No need be best, only good and kind". 

Elämäni, itsestäni puhumattakaan, on kaukana täydellisestä, mutta yritän opetella kiinnittämään katseeni siihen, mikä on hyvin ja mistä saan olla kiitollinen. Tällä hetkellä elämässäni on enemmän kuin koskaan ihmisiä, joiden seurassa koen olevani hyväksytty omana itsenäni. Näiden upeiden ihmisten läsnäolossa olen saanut kasvaa ja eheytyä ja oppia näkemään ne lahjat, jotka Jumala on armossaan minulle antanut. Sydämeni on täynnä kiitollisuutta teistä jokaisesta, jonka saan tuntea. Jokaisesta rohkaisevasta sanasta, lempeästä hymystä ja lämpimästä läsnäolosta. En olisi tässä tänään ilman teitä. Kaiken ylle nousee kuitenkin kiitos Jumalalle, jonka uskon johdattaneen jokaisen teistäkin minun elämääni. Monet lupaukset, joihin en ole pystynyt synkimpinä hetkinäni uskomaan, ovat täyttyneet ihmeellisemmin kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Monet rukoukset, jotka ovat tuntuneet jäävän vaille vastausta, ovat tänään muuttuneet kiitosaiheiksi. Tiedän, että matka on vielä pahasti kesken. Olen edelleen sitoutunut terapiaprosessiin, sillä tiedän, että on vielä paljon asioita, joita minun pitää työstää ja käsitellä. Vaikka uskon ja luotan kaikkivaltiaaseen Jumalaan, uskon myös vahvasti siihen, että Hän toimii monesti toisten ihmisten kautta. Hänen suunnitelmissaan asiat tapahtuvat harvoin silmänräpäyksessä. Usein päämäärääkin tärkeämpi on matka, jonka kuljemme sitä kohti. Usein Jumala ei muuta olosuhteitamme, koska haluaa muuttaa sydämemme. 

Tänään tahdon sanoa sinulle: "Älä menetä toivoasi". Kuvittelin itse pitkään olevani täysin toivoton tapaus, jonka kohtalona oli elää pelossa koko elämänsä, mutta Jumalan todellisuudessa ei ole toivottomia tapauksia. Tänään tahdon sanoa sinulle: "Anna Jumalalle mahdollisuus". Vaikka et uskoisi edes Hänen olemassaoloonsa ja pitäisit kaikkia kristittyjä hulluina ja tekopyhinä, et häviä mitään, jos huudat Jeesusta avuksi. Kaikkien epäuskon vaiheiden jälkeen uskon tänään vahvemmin kuin koskaan ennen, että Jeesus elää. Kaikkien harmaiden ja ahdistavien päivien jälkeen, saan tänään kokea, miten valtavan ilon, rauhan ja merkityksellisyyden usko Häneen elämääni tuo. Ja voi, miten sydämeni palaakaan sille, että myös sinä saisit kokea Jumalan rakkauden ihmeellisen voiman omalla kohdallasi. Me kristityt olemme aivan liian usein todella surkeita heijastamaan sitä rakkautta. Tahdon omasta puolestani pyytää anteeksi kaikkea sitä tekopyhyyttä ja tuomiohenkisyyttä, jolla kristityt ovat saaneet liian monet uskomaan, että sellainen Jumalakin on. Jumala on pyhä ja Hän on totuus, mutta ennen kaikkea Hän on ehdoton rakkaus. Ilman rakkautta kaikki, mitä teemme tai sanomme, on turhaa. Tämän maailman ja oman elämämme muutos lähtee rakkauden vallankumouksesta. "Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."