helmikuun ilonaiheita

Kylläpä aika taas on rientänyt ja blogi jäänyt pahasti töiden, opiskelujen ja vähän kaiken muunkin jalkoihin. Nytkin mun pitäisi olla lukemassa ens viikon tentteihin, mutta en halua venyttää tätä taukoa enää yhtään pidemmäksi. Kameraa sen sijaan oon käyttänyt pitkästä aikaa melko ahkerasti ja nyt onkin ollut valokuvaamiseen aivan ihanan talviset ja aurinkoiset olosuhteet. Monta päivää jatkunut auringonpaiste ja kevään lähestyminen on aika hyvin vienyt viime postauksen synkät tunnelmat mennessään. Helmikuuhun mahtuikin tosi paljon ihania juttuja;

♥ Söin vähän liian monta laskiaispullaa ja kävin vähän liian monta kertaa kahvilla monen ihanan ystävän kanssa ♥

♥ Selvisin hengissä historian kurssin työpajan pitämisestä ja ryhmätöiden kasaantumisesta ♥

♥ Aloitin jo perinteeksi muodostuneen some-paaston ja sain taas yllättyä siitä, miten helppoa ja vapauttavaa ilman sosiaalista mediaa eläminen on ♥

♥ Pääsin ihastelemaan upeaa pukuloistoa vanhojen tansseihin ja tutustumaan vihdoin meidän etelä-afrikkalaiseen vaihtariin, kun matkattiin Lauran kanssa Vammalaan viikonlopuksi viettämään mun ja Eemilin yhteissynttäreitä mahtavalla porukalla ♥

♥ Pääsin myös pitkästä aikaan meidän lähimetsään nauttimaan täydellisestä yksinäisyydestä, mitä kyllä kaipaan perheen lisäksi eniten Helsingissä ♥

♥ Kävin kampaajalla värjäämässä hiukseni tummanruskeiksi ♥

 ♥ Ostin uuden objektiivin ja löysin uutta motivaatiota valokuvaamiseen ♥

♥ Sain pikkusiskon ja -veljen kylään pariksi päiväksi ja tunsin itsekin nuorentuvani 6 ja 8 vuotta nuorempien sisarusten seurassa. Syötiin kahtena aamuna peräkkäin täydellinen aamupala, käytiin uimassa Vuosaaren uimahallissa, kirppareilla ostoksilla, luistelemassa järven jäällä, katsomassa The Greatest Showman sekä syömässä Subwayssa ja Pancho Villassa ♥

♥ Eilen lähdettiin Lauran kanssa Ryttylään Naisten päiville palvelemaan musiikissa ja saatiin mummoilta jopa niin hyvää palautetta, että meidän pitäis kuulemma tehdä levy XD Kyllä voi pienistä asioista ihminen tulla hyvälle mielelle ♥

Tein nyt tietoisen päätöksen jättää tästä postauksesta pois kaiken negatiivisen, jota kuluneisiin viikkoihin on kyllä myös mahtunut ja keskittyä positiiviisiin asioihin. Yleensä mun on jostain syystä paljon helpompaa kirjoittaa negatiivisista asioista ja fiiliksistä, mikä voi helposti antaa vääristyneen kuvan siitä, miten mulla oikeesti menee. Enimmäkseen oon kuitenkin tyytyväinen omaan elämääni ja arkeeni, mutta kiitollisessa elämänasenteessa on mulla kyllä todella paljon parannettavaa. On ihan valtavasti asioita, joista tulee liian helposti meille itsestäänselvyyksiä. Naisten päivillä mua puhutteli erityisen paljon sen kuuleminen, että etiopialaiset kristityt ovat kaiken maallisen puutteen keskellä kenties maailman onnellisimpia. Voi kun me ymmärrettäis myös sydämen tasolla, miten etuoikeutettuja me ollaan, kun suurin osa meidän perustarpeista on tyydytetty - puhumattakaan kaikesta siitä, mitä saadaan niiden lisäks. Mun yks syvimmistä rukousaiheistani tällä hetkellä on, että Jumala vois antaa mulle kiitollisemman, epäitsekkäämmän ja rakastavamman sydämen, jotta voisin jakaa myös muille siitä, mistä saan itse olla kiitollinen.