rakkaudesta lajiin

Mä halusin tehdä nyt postauksen aiheesta, jolla on tosi iso rooli mun arjessa ja elämässä ylipäätäänkin. Kyseessähän on siis mun rakas harrastus, jalkapallo. Mun urani (jos sitä nyt sellaseks voi kutsua XD) alko kunnolla muistaakseni kolmosluokalla paikallisessa kortteliliigajoukkueessa. Sen jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon. Oon pelannut pikkuveljen kanssa samassa poikajoukkueessa, "alaikäsenä" vapsin tyttöjoukkueessa, ilveksessä kaksoisedustuksella ja piirijoukkueessakin muutama vuosi sitten. En oo koskaan ollut erityisen hyvä sopeutumaan uuteen ympäristöön, joten uuteen joukkueeseen meneminen on aina ollut mulle tosi vaikeeta. Näin jälkeenpäin ajateltuna oon kuitenkin onnellinen, että oon käynyt sen kaiken läpi. 

Jalkapallo on antanut mulle hirmusen paljon. Se on vahvistanut mun itseluottamusta, parantanut stressinsietokykyä ja auttanut ymmärtämään, että harjoitus oikeesti tekee mestarin. Oon oppinut sietämään pettymyksiä ja saanut myös kokea paljon onnistumisia. Lisäks oon saanut uusia ihania ystäviä ja valtavan määrän mahtavia muistoja.




Tällä hetkellä saan olla osa joukkuetta, jota voin kutsua myös perheeksi. Treeneissä voin oikeesti olla oma itseni ja luottaa siihen, että kelpaan just sellasena. Uskallan mokata ja tehdä virheitä. Mun ei tarvi vetää mitään tekohymyä naamalle, koska noiden ihmisten kanssa hymy nousee väkisin mun kasvoille. Tietenkin joskus tulee päiviä, jolloin mikään onnistu ja kaikki ärsyttää. Sellasinakin päivinä voin mennä treeneihin ja mulle tulee 99 prosenttisesi paljon parempi fiilis. On mahtavaa huomata, miten rakkaus jalkapalloon yhdistää niin erilaisia ihmisiä ja luo rakkautta myös ihmisten välille. Voin oikeesti sanoa sydämeni pohjasta, että rakastan mun joukkuetta ja rakastan pelata siellä.