Still alive

Hengissä ollaan! En vieläkään ymmärrä, miten selvisin puhujanpönttöön ja takaisin pyörtymättä jännityksestä. Jalat tärisi niin pahasti, että pelkäsin niiden pettävän alta, mutta saamastani palautteesta päätellen melkein kukaan muu ei sitä huomannut. En osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä, kun pääsin takaisin omaan penkkiini ja tajusin selvinneeni. Siitä hetkestä lähtien koko päivä oli yhtä juhlaa! Huonoista yöunista huolimatta energiaa riitti iltaan asti eikä hymyä tarvinnut kertaakaan vääntää väkisin kasvoille. Suupielet nimittäin nousi ylös ihan itsestään. Juhlinta jatkui vielä sunnuntaina, kun matkustettiin Jyväskylään juhlistamaan mun ja serkkupojan ylioppineisuutta äidinpuolen sukulaisten kanssa. Mun sydän oli pakahtua rakkaudesta ja kiitollisuudesta, kun ymmärsin jälleen, miten paljon upeita ihmisiä mun elämässä onkaan. Lämmin kiitos vielä kerran kaikille, jotka muisti mua tavalla tai toisella. Ootte mulle kultaakin kalliimpia! ♥♥♥♥

Ps. Jos jotakuta kiinnostaa, alla olevasta linkistä voi kuunnella mun puheen.