I am not alone

Jeejee oon kipeä taas! Suurin osa teistä onkin varmaan lukenut Facebookista mun perjantaisesta lääkärireissusta, mutta jaan kyseisen tarinan nyt kuitenkin tännekin. 

Voi tätä ketutuksen määrää!! Aamulla kahdeksalta saavuin päivystykseen järkyttävän kurkkukivun takia, jonka epäilen johtuvan angiinasta. Odoteltiin puol tuntia, kunnes keksittiin että työterveyteen pääsisin ilmaseks. Lähdettiin iskän kanssa siis sinne ja koska siellä ei ollut lääkäriaikoja sain lähetteen takaisin terveyskeskukseen labraan. Labrassa otettiin nielunäyte ja sanottiin että tulokset tulisi vasta ensi viikolla. No minähän en tätä kurkkukipua siihen asti ajatellut kestää, joten ei muuta kun takaisin päivystykseen pikatestiin. Jonoahan oli siihen mennessä jo kertynyt mukavasti. Istuin odottamaan ja vuoronumero vaihtui järjettömän hitaasti. Ajattelin, että nythän mulla on aikaa käydä kahvilla. Kun palasin takaisin, mun vuoronumero oli tottakai mennyt! Siinä kohtaa en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta päädyin kuitenkin nauramaan :'D

Kun lopulta pääsin lääkärin vastaanotolle, mulle tehtiin pikatesti, joka paljasti ettei mulla mitään angiinaa ollutkaan. Mikä huvittavinta/ ärsyttävintä, kyseinen testi oltais voitu tehdä mulle jo aamulla siellä työterveydessä, mutta hoitaja sanoi sen olevan niin epätarkka, että hänen mielestään kannatti lähteä suosiolla labraan. Mähän en siinä kohtaa tajunnut, kuinka kauan tulosten saapumiseen menis, joten tyydyin kohtalooni. Loppujen lopuksi siis turha reissu, mutta tulipahan tehtyä :'D 

Tällä hetkellä kurkkuun ei satu kovinkaan paljon, mutta olo on muuten inhottavan flunssainen. Nyt täytyy vaan levätä ja rukoilla, että paranisin mahdollisimman pian. Mun työt tosiaan loppui perjantaina ja nyt mulla on siis kaksi viikkoa kesälomaa jäljellä ennen raamattukoulun alkua. Hassua kyllä, mulla ei ollut yhtään sellanen fiilis, että "jee työt loppu!" vaan pikemminkin tosi haikea olo. Oon älyttömän kiitollinen, että pääsin just päiväkotiin kesätöihin, vaikka palkka ei päätä huimannutkaan. Lasten kanssa oli ihan mahtavaa työskennellä ja opin tosi paljon uutta. 

Viime päivinä oon kokenut tosi vahvasti, miten Jumala on puhunut siitä, ettei meidän oikeesti tarvitse pelätä mitään eikä ketään. Oon kuunnellut Kari Joben "I am not alone"- biisin ihan puhki ja itkenyt joka kerta. On vaan uskomattoman mahtavaa tietää, ettei tarvi koskaan olla yksin. Ei tarvitse pelätä tulevaisuutta, koska Jeesus on jo siellä. Ei tarvitse pelätä menneisyyttä ja kantaa syyllisyyttä, koska kaikki synnit saa anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden. Ei tarvitse pelätä kuolemaa, koska "elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto". Oon miettinyt paljon sitä, miten lyhyt maanpäällinen elämä on verrattuna IKUISUUTEEN. Ja kun saan uskoa siihen, että saan viettää ikuisuuden Jeesuksen kanssa, en voi muuta kuin riemuita sydämeni pohjasta. Mahtui mun elämään täällä miten paljon tuskaa tahansa, en voi kuin iloita, koska oon matkalla kohti taivaan kotia, jossa ei ole jälkeäkään kärsimyksestä. Mun rukoukseni ja unelmani on, että saisin nähdä just sut siellä.