Oon asustellut viimeiset viikot töiden takia mummolassa, enkä oo siks päässyt koneen ääreen. Muutenkin on kyllä ollut niin kiireistä, etten oo pystynyt postaamaan, vaikka olisin monta kertaa halunnutkin. Töiden ja futistreenien lisäksi mun päiviin on mahtunut ihania ihmisiä, superhyvää ruokaa, Bergvik ja mahtavia puheita, pelailua ystävien kanssa, uimista ja saunomista, kahden rakkaan ystävän synttärit sekä lisää ihania ihmisiä.
Oon nukkunut koko kuluneen viikon jotenkin tosi levottomasti, minkä seurauksena oon ollut kiukkuinen, väsynyt ja täynnä negatiivista energiaa. Aamulla herätessä ensimmäinen tunne on ollut lähes poikkeuksetta epämääräinen ahdistus, jolle ei oo oikeastaan mitään syytä. Mun itseluottamus on välillä vajonnut niin alas, että tulevaisuus ja uusiin ihmisiin tutustuminen on muuttunut mun mielessä vuoreksi, johon en jaksa kiivetä omin voimin.
Töitä on jäljellä enää viikko, mikä tuntuu samaan aikaan sekä haikealta että helpottavalta. Töiden loppumisen jälkeen mulla on vielä kaksi viikkoa lomaa ennen raamattukoulun alkamista. Tällä hetkellä mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset - toisaalta pelottaa ja toisaalta odotan tulevaisuutta innolla.Voi kunpa osaisin joka hetki luottaa Jumalan huolenpitoon ja jättää murehtimisen pois. Raamattu on täynnä toinen toistaan ihanampia lupauksia, jotka on ikuisesti voimassa ja ne kaikki on tarkoitettu just mulle ja just sulle. Niissä lupauksissa saan tänäänkin riippua kiinni tuntui miltä tuntui.
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti