Töitä on nyt kaksi päivää takana ja on taas pakko myöntää, että jännitin ihan turhaan! Mutta niinhän mä aina :D Lapset on niin ihanan aitoja, etten kestä! Nyt kun oon kolmen kuukauden loman jälkeen päässyt takaisin arkirytmiin, tuntuu oikeestaan tosi hyvältä. Omanlaisensa stressitila on koko ajan päällä, muttei se oo ainakaan pelkästään huono juttu. Fitness-murot ja puolen tunnin päiväunet töiden jälkeen esimerkiks tuntuu ihan luksukselta, kun taas lomalla niitä piti itsestäänselvyyksinä. Italian matkakin tuntuu nyt ihan joltain unelta, mutta onneks on tuhatmäärin valokuvia todistamassa, että kyllä sitä reissussa ihan oikeesti oltiin.
Yövyttiin tosiaan sunnuntaista torstaihin suomalais-italialaisessa perheessä, jossa Iida oli viime syksynä aupairina. Hoidettiin päivät lapsia ja illat oltiin vapaita tekemään mitä haluttiin. Oli kyllä ihan loistavaa valmistautumista mun kesätyöhön!! Kahden maailman suloisimman tytön kanssa leikkiminen ei kyllä ainakaan musta tuntunut yhtään työltä! Maanantaina kiivettiin paahtavassa kuumuudessa metsäpolkua pitkin kukkulalle, josta oli upeat näkymät. Tiistaina matkustettiin bussilla Torinoon kiertelemään kauppoja ja katselemaan paikkoja. Oon niin ylpeä itsestäni, kun ostin vaan yhdet kengät, enkä yhtään vaatteita. Illalla käytiin pizzeriassa ja menin tilaamaan isoimman mahdollisen pitsan, josta jaksoin syödä puolet.
Torstaina työpäivän jälkeen lähdettiin junalla kohti La Cinque Terreä, jossa vietettiin pari päivää. Kun saavuttiin Riomaggiooreen, en meinannut uskoa silmiäni. Värikkäät talot, upeat maisemat ja uskomattoman leppoisa tunnelma löi mut ihan ällikällä. Kapeat, jyrkät kadut täynnä pieniä putiikkeja ja ihania ravintoloita, live-musiikki, iloiset turistit, kivikkoinen uimaranta, pitsan syöminen kalliolla parhaan ystävän kanssa ja meren tuoksu ♥♥♥♥Vaikka mun kurkku oli alkuviikosta tosi kipeä, junalippujen ostaminen ei mennyt ihan putkeen ja lippukone vei meiltä 50€ eikä paluumatkalla junassa ollut ilmastointia, reissu oli kokonaisuudessaan huikea. Lentokentällä vietetyn yön jälkeen oli ihanaa päästä kotiin, mutta pakko myöntää, että ikävä jäi aurinkoa ja lämpöä, ihanaa Carlin perhettä ja upeita maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti