torstai 9. heinäkuuta 2015

onnellisuus asuu kiitollisessa sydämessä

Kello on kahdeksan aamulla ja makaan sängyssä järkyttävässä flunssassa. Hengittäminen on raskasta, nenä vuotaa koko ajan ja olo on kaiken kaikkiaan täysin vetämätön. Nukkumisesta ei tule oikein mitään, vaikka väsyttää ja paljon. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, oon kiitollinen tästä flunssasta, joka on saanut mut taas arvostamaan terveyttä. Kun ei saa yöllä unta, vaikka oikeesti haluais nukkua, ymmärtää miten suuri kiitosaihe hyvät yöunet on. Kiitollisuus onkin se teema, josta haluaisin jälleen kerran kirjoittaa. Me ihmiset (tai minä ainakin) etsitään helposti onnea kaikesta suuresta ja mahtavasta. Halutaan saavuttaa aina vaan isompia juttuja ja kokea ikimuistoisempia asioita. Ajatellaan, että sitten kun mulla on poikaystävä, unelmien asunto tai enemmän ystäviä voin olla onnellinen. Tavoitteet ja unelmat on tärkeitä elämän mielekkyyden kannalta, mutta jos keskittyy liikaa unelmien saavuttamiseen voi elämä jäädä elämättä. Todellisuudessa onni löytyy nimittäin arjen keskeltä. Täytyy vain osata katsoa asioita oikealla tavalla. 


Te tiedätte kaikki varmasti sen tunteen, kun sairastamisen jälkeen saa herätä terveenä. Miten mahtavalta tuntuu, kun ei satu mihinkään! Voi kunpa me pystyttäis säilyttämään se tunne mielessä jokaisena hetkenä, kun saadaan olla terveitä ja oltais oikeesti sydämemme pohjasta kiitollisia! Terveys on vaan yksi niistä lukuisista asioista, joita ainakaan minä en osaa arvostaa tarpeeksi. Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta haastankin sut nyt miettimään, onko sun elämässä asioita, joista et oo muistanut kiittää pitkään aikaan. Jos työnteko alkaa tuntua puuduttavalta ja tekee mieli valittaa, mieti niitä ihmisiä, jotka kärsivät työttömyydestä ja ala kiittää. Jos kouluruoka ei ole parasta a-luokkaa ja tekee mieli valittaa, mieti niitä ihmisiä, jotka ovat kuolemaisillaan nälkään ja ala kiittää. Jos sydämeen hiipii kateus siitä, että jollakin on enemmän ystäviä kuin sinulla, mieti ihmisiä, joilla ei ole yhtäkään ystävää ja ala kiittää. Äläkä tyydy pelkästään kiittämiseen vaan ala miettiä, voisitko sinä jotenkin auttaa ihmisiä, joilla on asiat huonommin. Tutkimusten mukaan sekä kiitollisuus että toisten auttaminen lisäävät onnellisuuden tunnetta.




Ei kannata jäädä odottamaan sitä taianomaista hetkeä, jolloin muuttuu yhtäkkiä onnelliseksi. Sen sijaan kannattaa etsiä tästä hetkestä asioita, joista voi kiittää. Jos tunnet olevasi tilanteessa, jossa et näe mitään kiitettävää, ole kärsivällinen. Ota kaikki aistit käyttöön ja katso tarkasti ympärillesi. Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Muista, että kaikella on aikansa. Tulee päivä, jolloin tuska helpottaa. Päivä, jolloin pyyhitään kaikki kyyneleet. Tänäänkin Jeesus rakastaa sinua ja on valmis auttamaan heti kun annat hänelle siihen mahdollisuuden. Jos sinun on vaikea kiittää, rukoile Jumalalta kiitollista mieltä. Rukoile silmiä nähdä kaikki se kauneus, mitä Hän on elämääsi suonut.



2 kommenttia: