tyytyväinen

Jos tammikuu oli täällä blogin puolella poikkeuksellisen aktiivinen, helmikuu onkin sitten ollut todellinen pohjanoteeraus. Nyt on jo 20. päivä enkä oo postannut tän kuukauden aikana vielä kertaakaan. Ja nytkin mun kuvasaldo on ihan naurettavan pieni. Pahoittelut siitä! Mulla on kuitenkin kaksi melko pätevää (teko)syytä tälle "laiskuudelle". Ensinnäkin, vaikka työ ei ookkaan vienyt multa aikaa enempää kuin 23 tuntia viikossa, energiaa se on syönyt sitäkin enemmän. Kulunutta viikkoa lukuunottamatta oon ollut aina töiden jälkeen niin väsynyt, etten oo saanut aikaseks oikein mitään. 

Toiseksi aloitin viime viikon keskiviikkona 40 päivän some-paaston (ts. Facebook- ja Instagram-lakon) ja oon muutenkin yrittänyt minimoida tietokoneen ja television käytön. Oon jo pitkään tuskaillut sen kanssa, miten sosiaalinen media jotenkin kahlitsee mua. Se vie salakavalan paljon aikaa ja täyttää sydämen helposti kateudella ja tyytymättömyydellä. Onkin ollut ihanan vapauttavaa elää ilman sitä maailmaa, jossa keskitytään näyttämään, miten hienoa oma elämä on ja vertailemaan sitä muiden elämään. Aika kärjistetysti sanottu - I know - mutta siltä musta on jo pitkään tuntunut. Niin noloa kuin se onkin myöntää, tykkäysten määrä vaikuttaa hämmentävän paljon mun itseluottamukseen ja -arvostukseen. Oon todella yllättynyt, miten kivuttomasti tää paasto on sujunut. Oikeastaan mulla ei oo ollut juuri mitään vaikeuksia. Pikemminkin oon huomannut, että elämänlaatu on parantunut, kun aikaakin on vapautunut muihin asioihin. 

Viime maanantaina otin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin puolen vuoden tauon jälkeen treeneihin ja voi että miten hyvä fiilis siitä tulikaan! Tän viikon oonkin sitten treenannut ahkerasti ja yrittänyt syödä myös terveellisesti, enkä muista koska mulla olis viimeks ollut näin hyvä olo sekä fyysisesti että henkisesti. Vaikka töissä on välillä tosi raskasta ja haastavaa, oon todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta oppia jatkuvasti uutta opettajien maailmasta ja itsestäni. Uskon, että tää kevät tulee olemaan (ja on jo ollutkin) todellista henkisen kasvun aikaa. Vaikka pääsykokeiden lähestyminen saa välillä pulssin kiihtymään ja tulevaisuus on muutenkin vähän sumun peitossa, en osaa ainakaan vielä murehtia siitä sen enempää. 

Tällä hetkellä oon jotenkin tosi tyytyväinen elämääni. Pari viikkoa sitten vietettiin Eemilin kanssa meidän yhteissynttäreitä mahtavien tyyppien kanssa ja viime viikonloppuna kävin Ryttylässä moikkaamassa ihania ihmisiä. Keskiviikkona puhuin pitkästä aikaa Ennin kanssa puhelimessa, torstaina kävin seuraamassa pikkuveljen penkkariajelua ja eilen olin Alman luona viettämässä iltaa. Ystävänpäiväkortteja kirjoitellessani tajusinkin taas, miten paljon upeita ystäviä mulla on ♥ Viikon päästä alkaa hiihtoloma ja pääsen viettämään sitä Ryttylän rakkaisiin maisemiin. Tänään mulla ei oo mitään sovittua menoa ja treeneistäkin on ansaittu lepopäivä, joten nyt otan kaiken ilon irti tästä rentoilusta. Hyvä musiikki, tarjouksesta ostetut irtokarkit ja kasa hyviä kirjoja - niistä on mun lauantaipäivä tehty. 

Ihanaa kevättä ja kaikkea hyvää teille, jotka mun laiskuudesta huolimatta jaksatte täällä blogissa vielä vierailla ♥