Maailma on pimeä ja koko ajan pimenemässä. Pahoja asioita tapahtuu kaukana ja koko ajan lähempänä. Kuolema vaanii jokaisen nurkan takana. Yksikään päivä, yksikään tunti, yksikään hengenveto ei ole itsestäänselvyys. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Kuolema on lähellä jokaista ihmistä, halusipa hän sitä myöntää tai ei. Maailmassa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Paitsi se, että kaikki me kuolemme. Tavalla tai toisella. Aikana tai toisena. Kuolemaa ei voi paeta, siihen ei voi valmistautua. Aina se yllättää, pysäyttää, hiljentää. Kuolema on elämän pahin vihollinen. Se on jotain niin pelottavaa, jotain niin tuntematonta, jotain niin lopullista.
Kuuntelen pitkästä aikaa kesällä 2013 luomaani sielunsisko-soittolistaa. Kaikessa kauneudessaan se täyttää sydämeni tuskalla ja kysymyksillä. Se tuo mieleeni viimeiset hetket, jotka sain viettää rakkaan Roosani kanssa. Se tuo mieleeni kuoleman. Syvän pimeän kuilun, joka imaisee sisäänsä silmänräpäyksessä eikä päästä irti otteestaan. Kauniit onnelliset muistot ovat surun ja epätoivon värittämiä. Kun kuoleman kohtaa, se jättää aina lähtemättömän jäljen. Jäljen, joka haalenee ajan kuluessa, muttei koskaan katoa.
Auringon paistaessa, elämän hymyillessä kuolema tuntuu kaukaiselta. On vain tämä hetki, joka on elettävä täysillä. Keskitytään kaikkeen materialistiseen ja unohdetaan, miten katoavaista se kaikki on. Ollaan mukamas niin kiireisiä, ettei ole aikaa pysähtyä miettimään elämän tärkeimpiä kysymyksiä. Mistä tänne on tultu ja minne ollaan matkalla. Sekunnit muuttuvat minuuteiksi, minuutit tunneiksi, tunnit päiviksi, päivät vuosiksi. Aika kuluu, nykyhetkestä tulee muisto, joka haalistuu haalistumistaan.
Kun pimeys ottaa vallan, matto vedetään jalkojen alta ja kaikki se, minkä varaan on rakentanut luhistuu, on pakko pysähtyä. Kun turvallisuus muuttuu turvattomuudeksi, ilo suruksi, rauha peloksi, nousee mieleen kysymys "onko olemassa mitään kestävää?" Kun pää täyttyy kysymyksistä, sydän huutaa vastauksia. "Rakkaus on väkevämpi kuolemaa" sanotaan. Mutta kun kuolema hyökkää, kaikki aseet riisutaan. Ei ole mitään, millä taistella sitä vastaan. Kuolema on mysteeri, joka jättää kysymyksiä, joihin ei tunnu olevan vastauksia. Eihän kukaan kuollut ole tullut kertomaan, mitä rajan tuolla puolen on. Vai onko?
2000 vuotta sitten eli mies nimeltä Jeesus. Historiankirjat ovat täynnä toinen toistaan pätevämpiä todisteita siitä, että tuo mies on todella elänyt. Jeesus ei ollutkaan mikään ihan tavallinen tyyppi. Hän paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla ja väitti olevansa Jumalan poika. Aika hullua eikö? Samaan aikaan eli kaksitoista miestä ja muutamia naisia, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta. He kulkivat Hänen seurassaan kolmen vuoden ajan ja vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli se, joka väitti olevansa. Jeesus oli heidän paras ystävänsä. Yhtäkkiä koitti päivä, jolloin matto vedettiin heidän jalkojensa alta. Tuli perjantai, pitkäperjantai. jolloin pimeys otti vallan. Kaikki toiveet murskattiin. Heidän paras ystävänsä tuomittiin kuolemaan. Kaikkein häpeällisimpään ja tuskallisimpaan kuolemaan. Jeesus naulattiin ristiin. Suru, pelko ja pettymys täytti näiden ihmisten sydämet. He pelkäsivät, että heidätkin tapettaisiin, koska he olivat olleet Jeesuksen seuraajia. He pelkäsivät niin paljon, että menivät lukkojen taakse piiloon.
Jeesus haudattiin ja haudan suulle vieritettiin valtavan suuri kivi. Roomalaiset sotilaat asetettiin vartioimaan hautaa. Lauantai kului epätoivoisissa merkeissä. Sunnuntaiaamuna eräät naiset lähtivät haudalle ja löysivät vain käärinliinat. Kivi oli vieritetty pois haudan suulta ja hauta oli tyhjä. Jeesus ilmestyi näille naisille, jotka lähtivät kertomaan asiasta muillekin opetuslapsille. Monet heistä eivät kuitenkaan uskoneet, ennen kuin Jeesus ilmestyi heillekin. Raamattu kertoo, että Jeesus ilmestyi yli 500 opetuslapselle. Yhtäkkiä pelkureista tuli käsittämättömän rohkeita. He olivat valmiit uhraamaan henkensä ja 11 kahdestatoista opetuslapsesta tapettiinkin uskonsa vuoksi. Miten tämä oli mahdollista? He olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen. Jeesus oli voittanut kuoleman, elämän pahimman vihollisen. Mitään muuta selitystä opetuslapsissa tapahtuneelle ihmeelliselle muutokselle ei ole. Näiden "pelkureiden"julistuksen kautta kristinuskon sanoma on levinnyt maailman ääriin asti ja siitä mekin saamme tänään iloita.
Jeesus elää ja tahtoo tänään muuttaa sinunkin elämäsi. Hän tahtoo antaa pelon tilalle rohkeuden, turvattomuuden tilalle turvallisuuden, kysymysten tilalle vastaukset, rauhattomuuden tilalle rauhan, vihan tilalle rakkauden, syyllisyyden tilalle anteeksiantamuksen. Hän tahtoo sanoa sinulle, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Kun turvaudut Jeesukseen, kuolemasta tulee vain portti iankaikkiseen elämään. Jeesus kärsi rangaistuksen, joka olisi kuulunut sinulle ja minulle. Hän kuoli, jotta me voisimme saada anteeksi ja Hän nousi kuolleista, jotta me saisimme elää.
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä."
Siunattua pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti